Ei sitä vaan nyt tulekaan kirjoitettua mitään.
Huomasin että tuo vuorotyö on aika raskasta.
Tai ei siinä muuten mitään, mutta ei oikein taida sopia pienen lapsen äidille...
Kamala ikävä kun olen töissä, varsinkin kun tekee ilta-aamu ilta-aamu...
Ei ehdi näkemään poikaa juuri ollenkaan.
Ja pojallakin on kova ikävä...
Kun se ei tiedä mitenpäin olisi kun tulen kotiin töistä!
Nauraa ja huutaa ja taputtaa käsiä ja halaa halaa halaa eikä tahtoisi muuta tehdäkään kuin olla sylissä ja halata ja pussailla.
No, jos nyt kuvittelisi että tämä tilanne rauhoittuisi jossain kohtaa.
Kyllä varmaan kaikki totumme tähän pikkuhiljaa.
Enhän ole ensimmäinen enkä viimeinen tässä tilanteessa.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Ja kohta töihin
Tätä elämä nyt sitten on.
Töitä, kotona oleminen perheen kesken, töitä, kotona, satunnaisesti oman tai miehen perheenjäseniä moikkaamassa, töitä, kotona...
Kavereita ei näy, vaikka mitä yrittäisi.
"Lapselliset" eivät ehdi, lapsettomia ei kiinnosta.
Vaikka poika onkin jo niin iso että voin hyvin mielin jättää kotiin isänsä kanssa, ei lapsettomien ole pakko kuunnella pojan kitinää. (Eikä se paljon edes kitise, iloinen poika sattuu olemaan).
On todella kivaa huomata että poju nyt 10kk, ja samassa kaupungissakin asuu kavereita jotka eivät ole kertaakaan tullut käymään!
Eivätkä ole ikinä kotona jos soittaa että voisi mennä heille käymään.
Soittavat sitten myöhemmin, juujuu, eikä kuulukaan mitään.
Olen niin pettynyt.
Vaikka rakastankin miestäni ja poikaani, niin olisi silti mukavaa jos näkisi niitä kavereitakin.
No, onneksi VS-fretit järjestävät toimintaa, niin näkee sen kautta edes joskus ihmisiä, mukavaa porukkaa muutenkin=)
Ja nyt pitää lähteä taas iltavuoroon.
Koitan keksiä positiivisempaa kirjoittamista taas joku toinen päivä.
Nauttikaa auringosta minunkin puolestani!
Kalkkilaivan kapteeni kiittää ja kuittaa, odottaa sadepäiviä ja koivujen kuolemaa.
Töitä, kotona oleminen perheen kesken, töitä, kotona, satunnaisesti oman tai miehen perheenjäseniä moikkaamassa, töitä, kotona...
Kavereita ei näy, vaikka mitä yrittäisi.
"Lapselliset" eivät ehdi, lapsettomia ei kiinnosta.
Vaikka poika onkin jo niin iso että voin hyvin mielin jättää kotiin isänsä kanssa, ei lapsettomien ole pakko kuunnella pojan kitinää. (Eikä se paljon edes kitise, iloinen poika sattuu olemaan).
On todella kivaa huomata että poju nyt 10kk, ja samassa kaupungissakin asuu kavereita jotka eivät ole kertaakaan tullut käymään!
Eivätkä ole ikinä kotona jos soittaa että voisi mennä heille käymään.
Soittavat sitten myöhemmin, juujuu, eikä kuulukaan mitään.
Olen niin pettynyt.
Vaikka rakastankin miestäni ja poikaani, niin olisi silti mukavaa jos näkisi niitä kavereitakin.
No, onneksi VS-fretit järjestävät toimintaa, niin näkee sen kautta edes joskus ihmisiä, mukavaa porukkaa muutenkin=)
Ja nyt pitää lähteä taas iltavuoroon.
Koitan keksiä positiivisempaa kirjoittamista taas joku toinen päivä.
Nauttikaa auringosta minunkin puolestani!
Kalkkilaivan kapteeni kiittää ja kuittaa, odottaa sadepäiviä ja koivujen kuolemaa.
tiistai 22. toukokuuta 2012
Kakkua suunnittelen
Noniin, miehen väitöskirja olisi niinkuin hyväksyntä vaille valmis, ihanaa potenssiin kymmenen.
Nyt täytyy hankkia sitten mustaa marsipaania ja/tai sokerimassaa, että saa leivottua tohtorihatun sitten kun väitöstilaisuuden aika koittaa...
Ehkä kannattaisi hiukan harjoitellakin ensin, eikä mennä (vaihteeksi) tyylillä, kyllähän tämä onnistuu kun minä olen päättänyt että onnistuu...
Periaatteessa en kyllä oikein tykkää noista marsipaani/sokerimassa-virityksistä, minusta paras kakku on kuitenkin perinteinen kermakakku, koristeltu hedelmillä ja marjoilla.
Suklaakakkupohja, mansikoita, ja vaniljakermaa täytteeksi, namnam....
Mutta se harjoitteleminen.
Ei jostain syystä ole minun juttuni.
Tyhmästi jotenkin aina ajattelen että kyllähän minä osaan muutenkin, ja jos ei onnistu niin se on sitten voivoi ja keksitään jotain muuta.
Kokeisiinkin lukeminen koulussa ollut turhaa, kerran selaillut kirjaa läpi ja se on saanut riittää, jos ei pääse läpi niin aina voi yrittää toisen kerran.
(Luojan kiitos pääsin yo-kirjoituksista läpi tällä menetelmällä, siihen olisi ehkä kannattanut panostaa vähän enemmänkin...)
Ainoastaan teatteriharjoituksissa on jaksanut nähdä vaivaa.
Täytyyhän siinä nähdä vaivaa että vuorosanat jää päähän, ettei unohtele puolet lavalla =)
Mutta juups, jos lähtisi katsomaan ihan vaikka perusmarsipaania ensin ja harjoittelisi sen kanssa ihan vaikka vain vuoan päälle.
Ei jaksa leipoa monta harjoituskakkua kun ei ole syöjiä kuitenkaan.
Nyt ulos aurinkoon pojun kanssa, vaikka siitä sitten saakin kärsiä.
Onneksi sain lisää Ventolinea eilen, pystyy ehkä hengittämäänkin =)
Nyt täytyy hankkia sitten mustaa marsipaania ja/tai sokerimassaa, että saa leivottua tohtorihatun sitten kun väitöstilaisuuden aika koittaa...
Ehkä kannattaisi hiukan harjoitellakin ensin, eikä mennä (vaihteeksi) tyylillä, kyllähän tämä onnistuu kun minä olen päättänyt että onnistuu...
Periaatteessa en kyllä oikein tykkää noista marsipaani/sokerimassa-virityksistä, minusta paras kakku on kuitenkin perinteinen kermakakku, koristeltu hedelmillä ja marjoilla.
Suklaakakkupohja, mansikoita, ja vaniljakermaa täytteeksi, namnam....
Mutta se harjoitteleminen.
Ei jostain syystä ole minun juttuni.
Tyhmästi jotenkin aina ajattelen että kyllähän minä osaan muutenkin, ja jos ei onnistu niin se on sitten voivoi ja keksitään jotain muuta.
Kokeisiinkin lukeminen koulussa ollut turhaa, kerran selaillut kirjaa läpi ja se on saanut riittää, jos ei pääse läpi niin aina voi yrittää toisen kerran.
(Luojan kiitos pääsin yo-kirjoituksista läpi tällä menetelmällä, siihen olisi ehkä kannattanut panostaa vähän enemmänkin...)
Ainoastaan teatteriharjoituksissa on jaksanut nähdä vaivaa.
Täytyyhän siinä nähdä vaivaa että vuorosanat jää päähän, ettei unohtele puolet lavalla =)
Mutta juups, jos lähtisi katsomaan ihan vaikka perusmarsipaania ensin ja harjoittelisi sen kanssa ihan vaikka vain vuoan päälle.
Ei jaksa leipoa monta harjoituskakkua kun ei ole syöjiä kuitenkaan.
Nyt ulos aurinkoon pojun kanssa, vaikka siitä sitten saakin kärsiä.
Onneksi sain lisää Ventolinea eilen, pystyy ehkä hengittämäänkin =)
maanantai 21. toukokuuta 2012
Tuntuu oudolta
Nuorempana oli ihan itsestäänselvää että joo, tottakai minulla tulee aina olemaan paljon ystäviäm ihan niinkuin silloin sanotaan vaikka 18-vuotiaana kun ei tarvinnut edes sopia kenekään kanssa että nähdäänkö jossain, riitti kun vaan meni paikalliseen niin aina siellä oli kavereita joiden kanssa jäi juomaan kahvit/kaljat/kokikset ja mukavaa oli ja juttua riitti.
Nyt olen sitten viimeisten vuosian aikana joutunut hyväksymään sen että elämät muuttu, joidenkin kanssa ei olekaan enää mitään yhteistä ja yhteydenpito jää, toisten kanssa haluaisi pitää yhteyttä mutta jostain syystä aika ei riitä, jompikumpi aina töissä, ja kun on vapaata tahtoo vain olla ja nauttia ja löhötä....
Ja nyt, kun on äiti...
Joo, rakastan poikaani yli kaiken, mutta onhan se hiukan turhauttavaa kun näkee ehkä yhden ystävän kuukaudessa jos sitäkään!
No, ei tarvitse olla ihan yksin, onhan minulla veljiä, miehellä on sisko ja veli, ja on meidän vanhemmat...
Mutta olisin niin iloinen jos joku soittaisi minulle ja sanoisi että "Hei! Keitäks mul kahvit? Oon ihan täs nurkan takana!"
Sen sijan että kalenterista katotaan että milloin saattaisi sopia ja sitten perutaan kuitenkin.....
Nyt olen sitten viimeisten vuosian aikana joutunut hyväksymään sen että elämät muuttu, joidenkin kanssa ei olekaan enää mitään yhteistä ja yhteydenpito jää, toisten kanssa haluaisi pitää yhteyttä mutta jostain syystä aika ei riitä, jompikumpi aina töissä, ja kun on vapaata tahtoo vain olla ja nauttia ja löhötä....
Ja nyt, kun on äiti...
Joo, rakastan poikaani yli kaiken, mutta onhan se hiukan turhauttavaa kun näkee ehkä yhden ystävän kuukaudessa jos sitäkään!
No, ei tarvitse olla ihan yksin, onhan minulla veljiä, miehellä on sisko ja veli, ja on meidän vanhemmat...
Mutta olisin niin iloinen jos joku soittaisi minulle ja sanoisi että "Hei! Keitäks mul kahvit? Oon ihan täs nurkan takana!"
Sen sijan että kalenterista katotaan että milloin saattaisi sopia ja sitten perutaan kuitenkin.....
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Glad morsdag!
Jaha, mitt livs första morsdag=)
Men.. Måste tyvärr konstatera att det var bara en dag i raden av dagar i mitt liv, lilla söta får jag ju njuta av varje dag så...
Jag förstår inte riktigt hela ståhejet kring morsdag (eller farsdag, eller vändag....).
Det är så mycket jag inte förstår.
Nu vämtar jag på att Walking Dead ska börja.
Idiotiskt, I know.
Zombien, det är nog f-n det värsta som (inte) finns.
Jag VET att dom inte finns och aldrig kommer att finnas, men det är nog det jag är mest rädd för, Zombie Apocalypse...
Nå, det är väl bättre att vara rädd för nånting som man vet att aldri kommer hända, än att vara rädd för brand, olyckor och att nära och kära skall råka ut för något hemskt?
Kanske, kanske inte...
Godnatt!
Men.. Måste tyvärr konstatera att det var bara en dag i raden av dagar i mitt liv, lilla söta får jag ju njuta av varje dag så...
Jag förstår inte riktigt hela ståhejet kring morsdag (eller farsdag, eller vändag....).
Det är så mycket jag inte förstår.
Nu vämtar jag på att Walking Dead ska börja.
Idiotiskt, I know.
Zombien, det är nog f-n det värsta som (inte) finns.
Jag VET att dom inte finns och aldrig kommer att finnas, men det är nog det jag är mest rädd för, Zombie Apocalypse...
Nå, det är väl bättre att vara rädd för nånting som man vet att aldri kommer hända, än att vara rädd för brand, olyckor och att nära och kära skall råka ut för något hemskt?
Kanske, kanske inte...
Godnatt!
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Taidan olla vähän tyhmä....
En vain ymmärrä.
Joku fiksu osaisi varmaan selittää niin että minäkin ymmärtäisin.
"Ongelmani" on tämä:
Suomessa löytyy työkkäri, KELA, ja sossu.
Kaikki valtion pyörittämiä.
Työkkäri lähettää (silloin kun muistaa...) lausuntoja KELAan, niin että tietävät kuka on oikeutettu mihinkin.
Kun KELAn rahat loppuvat, (saa työmarkkinatukea ja asumistukea esim. mutta jää silti miinukselle) on pakko mennä sossuun mieittään jos sieltä voisi jotain saada.
Kun valtion rahoja kuitenkin käytetään, miksi nämä on jaettu kolmeen paikkaan?
Miksi ei voi olla yksi virasto, sanotaan vaikka hyvinvointivaltio, johon palkattaisi ihmisiä joilla olisi laaja tietämys asioista.
Kun jäät työttämäksi, varaisit ajan Hyvinvointivirastoon, pääsisit keskustelemaan pätevän ihmisen knassa, joks selittäisi sinulle miten homma toimii.
Tällä ihmisellä olisi tietoa työvoimapoliittisista koulutuksista, miten tukia haetaan, ja sama ihminen voisi suoraan laskea että paljonko ihminen tulisi ansaitsemaan, mitä saisi asumistukea, ja jääkö vajetta jota pitää jollain tavalla korjata jotta ihminen pystyy itseään jollain tavalla edes elättämään.
Kun kaikki tiedot kuuluisi samalle laitokselle välttyisi siitäkin että tieto ei kulje virastojen välillä.
Nojoo, tällaista tänään....
Joku fiksu osaisi varmaan selittää niin että minäkin ymmärtäisin.
"Ongelmani" on tämä:
Suomessa löytyy työkkäri, KELA, ja sossu.
Kaikki valtion pyörittämiä.
Työkkäri lähettää (silloin kun muistaa...) lausuntoja KELAan, niin että tietävät kuka on oikeutettu mihinkin.
Kun KELAn rahat loppuvat, (saa työmarkkinatukea ja asumistukea esim. mutta jää silti miinukselle) on pakko mennä sossuun mieittään jos sieltä voisi jotain saada.
Kun valtion rahoja kuitenkin käytetään, miksi nämä on jaettu kolmeen paikkaan?
Miksi ei voi olla yksi virasto, sanotaan vaikka hyvinvointivaltio, johon palkattaisi ihmisiä joilla olisi laaja tietämys asioista.
Kun jäät työttämäksi, varaisit ajan Hyvinvointivirastoon, pääsisit keskustelemaan pätevän ihmisen knassa, joks selittäisi sinulle miten homma toimii.
Tällä ihmisellä olisi tietoa työvoimapoliittisista koulutuksista, miten tukia haetaan, ja sama ihminen voisi suoraan laskea että paljonko ihminen tulisi ansaitsemaan, mitä saisi asumistukea, ja jääkö vajetta jota pitää jollain tavalla korjata jotta ihminen pystyy itseään jollain tavalla edes elättämään.
Kun kaikki tiedot kuuluisi samalle laitokselle välttyisi siitäkin että tieto ei kulje virastojen välillä.
Nojoo, tällaista tänään....
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Glada vappen!
Såhär i efterskott...
Vi grillade, jag stekte munkar första gången i mitt liv, gott var det.
Liten skillnad mot tidigare vappar (kan man säga så...?) då man haft "problem" med programmet.
Var, med vem, hur och när?
Ser fram emot nästa vapp, då ska jag ta lilla söta till tivoli första gången.
Har eventuellt mera att skriva om då =D
Nu dags att säga god natt, nån vacker dag ska väl jag också lära mej att gå och lägga mej i tid...
Imorgon måste jag vara skärpt, två arbetsintervjuer insatta i kalendern.
Wish me luck!
Vi grillade, jag stekte munkar första gången i mitt liv, gott var det.
Liten skillnad mot tidigare vappar (kan man säga så...?) då man haft "problem" med programmet.
Var, med vem, hur och när?
Ser fram emot nästa vapp, då ska jag ta lilla söta till tivoli första gången.
Har eventuellt mera att skriva om då =D
Nu dags att säga god natt, nån vacker dag ska väl jag också lära mej att gå och lägga mej i tid...
Imorgon måste jag vara skärpt, två arbetsintervjuer insatta i kalendern.
Wish me luck!
torstai 26. huhtikuuta 2012
Sur, tvär, inåtvänd, upphängd, nersläppt och färdigt överkörd
Jep, rubriken säger allt.
Jag är på sååååå gott humör idag.
Har varit lika glad sedan igår kväll.
Här i Varissuo är nämligen gäster mera värda, än hyresgäster som betalar hyra för sin lägenhet.
Här i Varissuo är det bara gäster som får parkera bekvämt på parkeringsplatsen utanför huset (8h 06.24), om man bor här, och har bil, då får man inte parkera gratis, utan är tvungen att hyra bilplats inne i parkeringshallen.
Här i Varissuo får man böter klockan 21.11, när man har parkkikiekkon satt på klo18.00.
Kom och hälsa på mej!
Som min gäst har du mera rättigheter att parkera här än vad jag har!
Jag vill flytta....
Tipsa gärna om ni vet nån som hyr ut en billig trea i Pargas, ca600e/mån +el, där man får ha husdjur.
Tack!
Jag är på sååååå gott humör idag.
Har varit lika glad sedan igår kväll.
Här i Varissuo är nämligen gäster mera värda, än hyresgäster som betalar hyra för sin lägenhet.
Här i Varissuo är det bara gäster som får parkera bekvämt på parkeringsplatsen utanför huset (8h 06.24), om man bor här, och har bil, då får man inte parkera gratis, utan är tvungen att hyra bilplats inne i parkeringshallen.
Här i Varissuo får man böter klockan 21.11, när man har parkkikiekkon satt på klo18.00.
Kom och hälsa på mej!
Som min gäst har du mera rättigheter att parkera här än vad jag har!
Jag vill flytta....
Tipsa gärna om ni vet nån som hyr ut en billig trea i Pargas, ca600e/mån +el, där man får ha husdjur.
Tack!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Tiden bara går
Ticktack
ticktack
ticktack
Kvällarna (nätterna...) går efter samma mönster.
Trött, ser på klockan, 22.30.
Ok, dags att söka sej mot sängen, huvudet på dynan, god natt, sov sött.
Ok, riktigt snart, jag ska bara surfa lite här och titta lite där och kommer det nånting på TV ivkäll då?
Nää, inte nånting intressant så jag surfar lite till och så ser jag på klockan och klockan har i något skede blivit 00.15 eller något liknande.
Jepjep, det var den tidiga kvällen.
På lördagen fick jag hux flux för mej att nu då lilla söta sover utan mej hela natten, då behöver ju jag inte vara hemma!
Iväg till vänner, dricka ett par... öl, prata strunt, umgås, planera färd till baren, klockan är lite före 23.00 och plötsligt visar klockan 01.00!
Det blev ingen tur ut till baren, men en rolig kväll det.
Tack för det=)
Tiden går fort när man har roligt.
Det är bäst att se till att man gör det roligt för sej på jobb när det börjar, så att man kommer snabbtsnabbt hem till lilla söta igen!
ticktack
ticktack
Kvällarna (nätterna...) går efter samma mönster.
Trött, ser på klockan, 22.30.
Ok, dags att söka sej mot sängen, huvudet på dynan, god natt, sov sött.
Ok, riktigt snart, jag ska bara surfa lite här och titta lite där och kommer det nånting på TV ivkäll då?
Nää, inte nånting intressant så jag surfar lite till och så ser jag på klockan och klockan har i något skede blivit 00.15 eller något liknande.
Jepjep, det var den tidiga kvällen.
På lördagen fick jag hux flux för mej att nu då lilla söta sover utan mej hela natten, då behöver ju jag inte vara hemma!
Iväg till vänner, dricka ett par... öl, prata strunt, umgås, planera färd till baren, klockan är lite före 23.00 och plötsligt visar klockan 01.00!
Det blev ingen tur ut till baren, men en rolig kväll det.
Tack för det=)
Tiden går fort när man har roligt.
Det är bäst att se till att man gör det roligt för sej på jobb när det börjar, så att man kommer snabbtsnabbt hem till lilla söta igen!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Mistä tietää että on todella väsynyt?
No, esimerkiksi siitä että voi hammaslääkärin tuolissa, juurihoidon aikana, makoilla silmät kiinni, täysin rentona ja melkein nukahtaa.
Vaikka pelkää hammaslääkäreitä niin paljon että aina joskus on sattunut niinkin mukavasti että on ollut pakko huitoa peli poikki ja loikkia oksentamaan koska ahdistaa niin pahasti.
Tai ottanut vapaapäivän töistä niin että on voinut ottaa rauhoittavaa ennen käyntiä.
On kyllä pakko kehua hammaslääkäriäkin.
Todella mukava nuori nainen.
En aio muuttaa pois Varissuolta ennenkuin hampaat on hoidettu kuntoon, koska en usko että ihan heti uskallan jonkun toisen luokse mennä.
Hassua muuten, kun hammaslääkäreilläkin on näitä näppäriä pieniä apuvälineitä, mutta kun eivät muista niistä mainita asiakkailleen.
Nyt olen saanut tutustua näppärään muovipalaan, kutsutaan purublokkiksi, ja se on yksinkertaisesti sopivasti muotoiltu pehmeä muovi/kumimikäliepala joka laitetaan hampaiden väliin, niin että suu pysyy auki, eikä itse tarvitse jännittää koko ajan.
Sitä kannattaa ehdottomasti pyytää kun paikataan tai juurihoidetaan, minulla ainakin helpottaa oloa suunnattomasti.
Nyt tämä väsynyt äiti menee sänkyyn makoilemaan, odottamaan Nukku-Mattia.
Ihmeen säännöllisesti hän kyllä vierailee pojun luona, ei mitään väliä mitä yritämme, niin poju tahtoo nukkumaan kahdeksalta.
Ei se haittaa, ihan mukavaa, saamme vähän enemmän omaa aikaa miehen kanssa, mutta.. Kun ei itse osaa mennä ajoissa nukkumaan, ja poju sitten heräilee jo kuudelta...
Että joo, saa itseään vaan syyttää siitä että nyt on väsynyt, ei voi enää pojua syyttää.
Kauniita unia!
Vaikka pelkää hammaslääkäreitä niin paljon että aina joskus on sattunut niinkin mukavasti että on ollut pakko huitoa peli poikki ja loikkia oksentamaan koska ahdistaa niin pahasti.
Tai ottanut vapaapäivän töistä niin että on voinut ottaa rauhoittavaa ennen käyntiä.
On kyllä pakko kehua hammaslääkäriäkin.
Todella mukava nuori nainen.
En aio muuttaa pois Varissuolta ennenkuin hampaat on hoidettu kuntoon, koska en usko että ihan heti uskallan jonkun toisen luokse mennä.
Hassua muuten, kun hammaslääkäreilläkin on näitä näppäriä pieniä apuvälineitä, mutta kun eivät muista niistä mainita asiakkailleen.
Nyt olen saanut tutustua näppärään muovipalaan, kutsutaan purublokkiksi, ja se on yksinkertaisesti sopivasti muotoiltu pehmeä muovi/kumimikäliepala joka laitetaan hampaiden väliin, niin että suu pysyy auki, eikä itse tarvitse jännittää koko ajan.
Sitä kannattaa ehdottomasti pyytää kun paikataan tai juurihoidetaan, minulla ainakin helpottaa oloa suunnattomasti.
Nyt tämä väsynyt äiti menee sänkyyn makoilemaan, odottamaan Nukku-Mattia.
Ihmeen säännöllisesti hän kyllä vierailee pojun luona, ei mitään väliä mitä yritämme, niin poju tahtoo nukkumaan kahdeksalta.
Ei se haittaa, ihan mukavaa, saamme vähän enemmän omaa aikaa miehen kanssa, mutta.. Kun ei itse osaa mennä ajoissa nukkumaan, ja poju sitten heräilee jo kuudelta...
Että joo, saa itseään vaan syyttää siitä että nyt on väsynyt, ei voi enää pojua syyttää.
Kauniita unia!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
He va he
Kärringen mot strömmen åter.
När jag för en gångs skull verkligen skulle vilja göra som "dom andra".
Stanna hemma med lilla söta, medan mannen jobbar.
Njuta av våren (med hjälp av piller, inhalator och ögondroppar, <3 björken) och solen, vänta på sommaren, köpa lite uteleksaker åt lilla söta, ge fart åt honom i gungan, leka i sandlådan, åka till stranden, lära honom gå, lära honom prata och ja.. Vara med om allt spännande som händer i en liten människas liv.
Men nej.
Jag börjar jobba.
Min man får vara hemma med lilla söta, får vara den som leker med honom i parken, som eventuellt ser de första stegen medan jag är på jobb, hör de första orden.
Jag är avundsjuk.
Jag erkänner det.
Lurad.
Först har jag burit omkring på pojken i 9månader.
Sedan varit fast i pojken 6månader, då han bara ville ha bröstet så ingen annan kunde mata honom.
Skött nätterna, skött kvällsrumban pga pojkens bröstberoende.
Nu när han blivit större, och grovjobbet är gjort, får min man ta över...
Lilla söta somnar inom en kvart på kvällen.
Han vaknar till ett par gånger på natten, men lugnar sig nästan genast man slätar honom över ryggen.
Han äter duktigt för det mesta.
Han är nöjd och glad så länge det händer någonting hela tiden.
Han lär sig nya saker hela tiden.
När jag har morgontur sover han när jag åker hemifrån.
När jag kommer hem lagar jag mat, vi äter, leker en stund, och kl 20.00 vill han sova.
När jag har kvällstur sover han när jag kommer hem.
Nå, det kunde vara värre.
Lilla söta får åtminstone vara hemma ännu.
Jag jobbar ju inte varje dag.
Jag får bara hoppas på att han lär sig nya saker bara när jag har ledigt.
Men fy vad tiden har gått fort...
När jag för en gångs skull verkligen skulle vilja göra som "dom andra".
Stanna hemma med lilla söta, medan mannen jobbar.
Njuta av våren (med hjälp av piller, inhalator och ögondroppar, <3 björken) och solen, vänta på sommaren, köpa lite uteleksaker åt lilla söta, ge fart åt honom i gungan, leka i sandlådan, åka till stranden, lära honom gå, lära honom prata och ja.. Vara med om allt spännande som händer i en liten människas liv.
Men nej.
Jag börjar jobba.
Min man får vara hemma med lilla söta, får vara den som leker med honom i parken, som eventuellt ser de första stegen medan jag är på jobb, hör de första orden.
Jag är avundsjuk.
Jag erkänner det.
Lurad.
Först har jag burit omkring på pojken i 9månader.
Sedan varit fast i pojken 6månader, då han bara ville ha bröstet så ingen annan kunde mata honom.
Skött nätterna, skött kvällsrumban pga pojkens bröstberoende.
Nu när han blivit större, och grovjobbet är gjort, får min man ta över...
Lilla söta somnar inom en kvart på kvällen.
Han vaknar till ett par gånger på natten, men lugnar sig nästan genast man slätar honom över ryggen.
Han äter duktigt för det mesta.
Han är nöjd och glad så länge det händer någonting hela tiden.
Han lär sig nya saker hela tiden.
När jag har morgontur sover han när jag åker hemifrån.
När jag kommer hem lagar jag mat, vi äter, leker en stund, och kl 20.00 vill han sova.
När jag har kvällstur sover han när jag kommer hem.
Nå, det kunde vara värre.
Lilla söta får åtminstone vara hemma ännu.
Jag jobbar ju inte varje dag.
Jag får bara hoppas på att han lär sig nya saker bara när jag har ledigt.
Men fy vad tiden har gått fort...
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Herkuttelua maanantain kunniaksi
Maanantait ei ole minun juttuni.
Ei ollenkaan.
Sen takia maanantaisin on pakko keksiä jotain kivaa, ja on todella mukavaa että ainut TV-ohjelma jota jaksan seurata tulee juuri maanantaisin.
Jee Huippumalli haussa!
Kivaa katsella niitä hoikkia nuoria tyttöjä ja haaveilla samanlaisesta vartalosta.. Ja syödä Maraboun suklaata samalla.
Niin, miksiköhän minulla ei ole mallin vartaloa...
Maanantaisin pitää myös keksiä jotain hyvää ruokaa.
Minulla oli kaapissa
1jämäpala parmesaania
1jämäpala goudaa
broilerinfilettä
Raastoin juustot, ja sekaan valkosipulia ja salottisipulia. Hiukan suolaa.
Tuli mukava pieni taikina, ja sillä täytin broilerin.
Pintaan suolaa ja currya.
Mokasin kun paistoin ne pannussa, paremmi varmaan onnistuisi jos ruskistaisi fileet ensin pannussa ja sitten laittaisi uuniin kypsymään.
Broileri sai lautaselle kaverikseen helpon perunasalaatin.
Kaveri teki tätä mökillä viime kesänä, nami.
Suomalaisia uusiaperunoita ei vielä saa, mutta espanjalaiset kelpasivat tähän hätään.
Salaattiin meni siis
Uusiaperunoita
Tomaattia
Jääsalaattia
Kurkkua
Suolakurkkua
Paprikaa
Salottisipulia
Fetasnack (oliivi ja valkosipuli)
Avokadon sai taas heittää pois, oli vähän liian ruskea sisältä minun makuuni...
Pitäisi kehittää joku vihannesröntgen kauppaan, näkisi aina missä kunnossa avokadot, jäävuorisalaatit, appelsiinit ja melonit oikeasti ovat, sen sijaan että pettyy kun tulee kotiin.
Perunat vain kiehumaan, ja salaattiainekset kulhoon. Perunat saa hiukan jäähtyä ennenkuin niitä pilkkoo ja heittää muiden perään.
Jos annokselle kehittäisi jonkun hienon nimen se olisi varmaan
Juustolla täytetty broilerinfile ja Katin mökkisalaatti
Ei ollenkaan.
Sen takia maanantaisin on pakko keksiä jotain kivaa, ja on todella mukavaa että ainut TV-ohjelma jota jaksan seurata tulee juuri maanantaisin.
Jee Huippumalli haussa!
Kivaa katsella niitä hoikkia nuoria tyttöjä ja haaveilla samanlaisesta vartalosta.. Ja syödä Maraboun suklaata samalla.
Niin, miksiköhän minulla ei ole mallin vartaloa...
Maanantaisin pitää myös keksiä jotain hyvää ruokaa.
Minulla oli kaapissa
1jämäpala parmesaania
1jämäpala goudaa
broilerinfilettä
Raastoin juustot, ja sekaan valkosipulia ja salottisipulia. Hiukan suolaa.
Tuli mukava pieni taikina, ja sillä täytin broilerin.
Pintaan suolaa ja currya.
Mokasin kun paistoin ne pannussa, paremmi varmaan onnistuisi jos ruskistaisi fileet ensin pannussa ja sitten laittaisi uuniin kypsymään.
Broileri sai lautaselle kaverikseen helpon perunasalaatin.
Kaveri teki tätä mökillä viime kesänä, nami.
Suomalaisia uusiaperunoita ei vielä saa, mutta espanjalaiset kelpasivat tähän hätään.
Salaattiin meni siis
Uusiaperunoita
Tomaattia
Jääsalaattia
Kurkkua
Suolakurkkua
Paprikaa
Salottisipulia
Fetasnack (oliivi ja valkosipuli)
Avokadon sai taas heittää pois, oli vähän liian ruskea sisältä minun makuuni...
Pitäisi kehittää joku vihannesröntgen kauppaan, näkisi aina missä kunnossa avokadot, jäävuorisalaatit, appelsiinit ja melonit oikeasti ovat, sen sijaan että pettyy kun tulee kotiin.
Perunat vain kiehumaan, ja salaattiainekset kulhoon. Perunat saa hiukan jäähtyä ennenkuin niitä pilkkoo ja heittää muiden perään.
Jos annokselle kehittäisi jonkun hienon nimen se olisi varmaan
Juustolla täytetty broilerinfile ja Katin mökkisalaatti
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Pullakukkakakku
Äiti ja hänen miehensä tulivat kahville tänään.
Jotain piti leipoa, ja ajattelin että voisin leipoa pullaa, sehän on helppoa ja nopeaa.
Mieheni ei kuitenkaan syö pullaa, ja turhaa sitä on paljon leipoa kun tuoreena se on kuitenkin aina parasta, eikä pakastimeen nyt mahdu kuitenkaan niin paljon kerralla.
Tein siis ihan pienen taikinan
2,5dl vettä
75g margariinia
n.7dl vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
0,75dl sokeria
n.0,5tl suolaa
Muna
Raesokeria
Sulatin margariinin mikrossa, keitin vettä ja olin mielestäni fiksu (kun veden pitää olla sopivan lämminta hiivaa varten) ja kaadoin litramittaan kuumaa vettä, ja sitten kylmää vettä kunnes oli sopivan tuntuista, ja kaadoin vain ylimääräiset pois niin että mittaan jäi 2,5dl.
Kulhoon 6dl jauhoja, pussillinen kuivahiivaa, sokeri ja suola, ja sitten vain neste ja margariini kippoon ja eiku vaivaamaan. Jauhoja lisäsin kunnes taikina oli juuri sopiva.
Taikina liinan alle odottamaan, ja sitten vain leivinpaperi pellille ja tässä kohtaa huomaa että leivinpaperi on loppu, enkä ole tietystikään muistanut ostaa lisää vaikka piti.....
No, ei se haittaa, löytyi sopiva vuoka kaapista, ja kun taikina oli kohonnut jaoin sen kahdeksaan osaan ja laitoin vuokaan.
Pinnalle kananmunaa ja raesokeria, saa kohota vielä kun odottaa että uuni kuumenee, 200°, ja sitten uuniin 12-15min.
Lopputulos
Hyvää oli, sokeria olisi voinut olla ehkä vähän enemmän taikinassa.
Jotain piti leipoa, ja ajattelin että voisin leipoa pullaa, sehän on helppoa ja nopeaa.
Mieheni ei kuitenkaan syö pullaa, ja turhaa sitä on paljon leipoa kun tuoreena se on kuitenkin aina parasta, eikä pakastimeen nyt mahdu kuitenkaan niin paljon kerralla.
Tein siis ihan pienen taikinan
2,5dl vettä
75g margariinia
n.7dl vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
0,75dl sokeria
n.0,5tl suolaa
Muna
Raesokeria
Sulatin margariinin mikrossa, keitin vettä ja olin mielestäni fiksu (kun veden pitää olla sopivan lämminta hiivaa varten) ja kaadoin litramittaan kuumaa vettä, ja sitten kylmää vettä kunnes oli sopivan tuntuista, ja kaadoin vain ylimääräiset pois niin että mittaan jäi 2,5dl.
Kulhoon 6dl jauhoja, pussillinen kuivahiivaa, sokeri ja suola, ja sitten vain neste ja margariini kippoon ja eiku vaivaamaan. Jauhoja lisäsin kunnes taikina oli juuri sopiva.
Taikina liinan alle odottamaan, ja sitten vain leivinpaperi pellille ja tässä kohtaa huomaa että leivinpaperi on loppu, enkä ole tietystikään muistanut ostaa lisää vaikka piti.....
No, ei se haittaa, löytyi sopiva vuoka kaapista, ja kun taikina oli kohonnut jaoin sen kahdeksaan osaan ja laitoin vuokaan.
Pinnalle kananmunaa ja raesokeria, saa kohota vielä kun odottaa että uuni kuumenee, 200°, ja sitten uuniin 12-15min.
Lopputulos
Hyvää oli, sokeria olisi voinut olla ehkä vähän enemmän taikinassa.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Är jag gammal nu?
Jag känner inget behov av att hitta ny musik att lyssna på.
Visst, helt roligt om jag är hos någon och råkar höra något bra som jag inte hört tidigare, men...
Förr i tiden skulle jag ha lånat cd:n och bränt den (eller bandat på kassett....) för att kunna lyssna själv hemma, eller om det var något riktigt bra skulle jag ha köpt skivan och sökt fram allt tidigare material.
Nu lyssnar jag, njuter, men som sagt, har inget behov av att äga själv, eller ens söka mera på Youtube.
Jag orkar inte öppna länkar till Youtube när vänner och bekanta lyssnar på musik som jag vet att jag skulle kunna tycka om, jag lyssnar bara på gamla godingar.
På sista tiden har jag inte haft lust att lyssna på någonting annat än Bad Religion.. Och dom bekantade jag mej med när jag gick på sexan.
För 17år sedan...
Ibland känns det som om det inte kan vara mera än 5år sedan jag började högstadiet!
Och i år fyller jag 30...
De senaste åren har gått som på snabb framspolning.
När jag fyllde 25 hade jag ingen utbildning (ok, jag hade skrivit studenten...), jag bodde hos pappa, jag var singel.
Nu när jag fyller 30 är jag närvårdare, gift och mamma!
Och fast i gamla tider.
Nästan som de dementa, som inte minns var dom är, men nog vet precis hurdant vädret var på dansen för 50år sedan.
Jag tror det är dags att börja öppna länkarna till Youtube och ta reda på vad mina vänner och bekanta lyssnar på =)
Men länkar först själv till en gammal goding
http://www.youtube.com/watch?v=cCnKG8ug4Ow
Visst, helt roligt om jag är hos någon och råkar höra något bra som jag inte hört tidigare, men...
Förr i tiden skulle jag ha lånat cd:n och bränt den (eller bandat på kassett....) för att kunna lyssna själv hemma, eller om det var något riktigt bra skulle jag ha köpt skivan och sökt fram allt tidigare material.
Nu lyssnar jag, njuter, men som sagt, har inget behov av att äga själv, eller ens söka mera på Youtube.
Jag orkar inte öppna länkar till Youtube när vänner och bekanta lyssnar på musik som jag vet att jag skulle kunna tycka om, jag lyssnar bara på gamla godingar.
På sista tiden har jag inte haft lust att lyssna på någonting annat än Bad Religion.. Och dom bekantade jag mej med när jag gick på sexan.
För 17år sedan...
Ibland känns det som om det inte kan vara mera än 5år sedan jag började högstadiet!
Och i år fyller jag 30...
De senaste åren har gått som på snabb framspolning.
När jag fyllde 25 hade jag ingen utbildning (ok, jag hade skrivit studenten...), jag bodde hos pappa, jag var singel.
Nu när jag fyller 30 är jag närvårdare, gift och mamma!
Och fast i gamla tider.
Nästan som de dementa, som inte minns var dom är, men nog vet precis hurdant vädret var på dansen för 50år sedan.
Jag tror det är dags att börja öppna länkarna till Youtube och ta reda på vad mina vänner och bekanta lyssnar på =)
Men länkar först själv till en gammal goding
http://www.youtube.com/watch?v=cCnKG8ug4Ow
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Jag är en idiot
Vi har äntligen en dygnsrytm!
Vi har en son som SOVER på natten!
Han sover från åtta på kvällen till åtta på morgonen!
(Ta i trä, han har gjort det två nätter nu... det här kanske är den tredje)
Vad gör jag?
Sover inte!
Litar inte på att gossen ska sova, vill inte somna för jag är beredd på att jag är tvungen att vakna när som helst.
Fy bubblan vad det tar emot att stiga upp på morgonen, att acceptera att sovmorgnar inte längre existerar.
Men... Varför sku en sovmorgon vara så drattans viktig?
Varför i hela hålan kan jag inte bara gå och lägga mej i tid istället?
Nå, imorgon är en ny dag, det blir en ny kväll... imorgon SKA jag gå och lägga mej i tid, för att sedan vakna pigg och glad och full av ork.
Ska försöka hitta en park med gungor så lilla söta får prova på att gunga.
En sandlåda så att man får börja striden om att inte äta sand.
Måste hitta stadiga skor så han får börja öva på att gå.
Lilla söta pojken som har så brått att bli stor och duktig.
Mamma hinner inte med... Var det inte förra veckan vi kom hem med ett litet 3kilos knyte!?
Men nu, nu ska jag säga godnatt.
Nu ska jag gå och lägga mej.
Inte spela på Facebook, inte titta på TV.
Sova.
Som min son.
Vi har en son som SOVER på natten!
Han sover från åtta på kvällen till åtta på morgonen!
(Ta i trä, han har gjort det två nätter nu... det här kanske är den tredje)
Vad gör jag?
Sover inte!
Litar inte på att gossen ska sova, vill inte somna för jag är beredd på att jag är tvungen att vakna när som helst.
Fy bubblan vad det tar emot att stiga upp på morgonen, att acceptera att sovmorgnar inte längre existerar.
Men... Varför sku en sovmorgon vara så drattans viktig?
Varför i hela hålan kan jag inte bara gå och lägga mej i tid istället?
Nå, imorgon är en ny dag, det blir en ny kväll... imorgon SKA jag gå och lägga mej i tid, för att sedan vakna pigg och glad och full av ork.
Ska försöka hitta en park med gungor så lilla söta får prova på att gunga.
En sandlåda så att man får börja striden om att inte äta sand.
Måste hitta stadiga skor så han får börja öva på att gå.
Lilla söta pojken som har så brått att bli stor och duktig.
Mamma hinner inte med... Var det inte förra veckan vi kom hem med ett litet 3kilos knyte!?
Men nu, nu ska jag säga godnatt.
Nu ska jag gå och lägga mej.
Inte spela på Facebook, inte titta på TV.
Sova.
Som min son.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Tankar snurrar
Arbetsintervju.
Alltid lika nervöst.
Nu är det bara att vänta...
Och får jag inte det jobbet jag sökte till idag, så har jag ändå två andra att välja mellan.
Det är nog det bästa med att vara närvårdare, arbetslöshet existerar inte.
Jobb finns det alltid.
Tyvärr finns det ju en massa sämre sidor också.
Att t.ex inom äldreomsorgen göra sitt bästa för att uppehålla åldringarnas funktionsförmåga, och att ändå vara tvungen förr eller senare att acceptera att nu går det bara neråt.
Att bara tyst se på när andra försvinner.
Orkar inte stiga upp mera, orkar inte äta mera.
Uttorkad, ligga tyst och vänta.
Glömmer vem man är, var man är.
Nya människor varje dag, vet inte att man träffats tidigare.
När serveras maten? Åt vi redan? Nejnejnej, inte ska jag ha kaffe nu, jag drack ju just med min mamma! (som varit död 20årminst.....)
Men varför släpper ni inte ut mej!?
Jag vill hem, vad gör jag här?
Men det går bra, man klarar det.
Skrämmande, men man vänjer sej. Lär sej att inte tänka på det så mycket, inte tänka på att man själv kanske en vacker dag ligger i en säng, pratar ingenting, har ingenting att säga. Är beroende av andra, kan bara hoppas på att bli väl bemött.
Hoppas på att vårdarna jobbar enligt principen att varje dag är en bra dag om man kan gå hem från jobbet, och veta att man lyckats göra en gammal människa glad.
Ett leende, en kram, en sång.
Inte bli behandlad som ett paket, bara till besvär, något som måste göras för att få lön.
Alltid lika nervöst.
Nu är det bara att vänta...
Och får jag inte det jobbet jag sökte till idag, så har jag ändå två andra att välja mellan.
Det är nog det bästa med att vara närvårdare, arbetslöshet existerar inte.
Jobb finns det alltid.
Tyvärr finns det ju en massa sämre sidor också.
Att t.ex inom äldreomsorgen göra sitt bästa för att uppehålla åldringarnas funktionsförmåga, och att ändå vara tvungen förr eller senare att acceptera att nu går det bara neråt.
Att bara tyst se på när andra försvinner.
Orkar inte stiga upp mera, orkar inte äta mera.
Uttorkad, ligga tyst och vänta.
Glömmer vem man är, var man är.
Nya människor varje dag, vet inte att man träffats tidigare.
När serveras maten? Åt vi redan? Nejnejnej, inte ska jag ha kaffe nu, jag drack ju just med min mamma! (som varit död 20årminst.....)
Men varför släpper ni inte ut mej!?
Jag vill hem, vad gör jag här?
Men det går bra, man klarar det.
Skrämmande, men man vänjer sej. Lär sej att inte tänka på det så mycket, inte tänka på att man själv kanske en vacker dag ligger i en säng, pratar ingenting, har ingenting att säga. Är beroende av andra, kan bara hoppas på att bli väl bemött.
Hoppas på att vårdarna jobbar enligt principen att varje dag är en bra dag om man kan gå hem från jobbet, och veta att man lyckats göra en gammal människa glad.
Ett leende, en kram, en sång.
Inte bli behandlad som ett paket, bara till besvär, något som måste göras för att få lön.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Påskbakelser
Nog måste man ju baka nånting "påskigt" under påsken=)
Botten:
3ägg
1,5dl socker
2msk kakao
1tsk bakpulver
0,75dl potatismjöl
Fyllning:
1burk vaniljkvark
1burk mangopiltti
Dekorering:
Vispgrädde/vaniljvisp
Konserverad persika
Sätt på ugnen, 250°. Ta fram en plåt, lägg på bakplåtspapper.
Blanda de torra ingredienserna i en skål.
Vispa ägg och socker ungefär så länge det tar tills ugnen är varm så att smeten inte måste vänta på att få gå in i värmen.
Rör ner de torra ingredienserna i smeten, och bred ut på plåten.
Gå ingenstans, inte ens snabbt till vessan, bottnet är klart på
MAX 5min!
Ta ut plåten, stjälp över bottnet på ett bakplåtspapper
Vispa grädden medan bottnet svalnar.
Skär av bottnet på mitten.
Bred ut över ena halvan kvarken och pilttin.
Lägg på andra halvan.
Skär passliga bitar.
Klicka på grädden.
Skär små bitar från persikan och lägg på bakelsen.
Servera!
Botten:
3ägg
1,5dl socker
2msk kakao
1tsk bakpulver
0,75dl potatismjöl
Fyllning:
1burk vaniljkvark
1burk mangopiltti
Dekorering:
Vispgrädde/vaniljvisp
Konserverad persika
Sätt på ugnen, 250°. Ta fram en plåt, lägg på bakplåtspapper.
Blanda de torra ingredienserna i en skål.
Vispa ägg och socker ungefär så länge det tar tills ugnen är varm så att smeten inte måste vänta på att få gå in i värmen.
Rör ner de torra ingredienserna i smeten, och bred ut på plåten.
Gå ingenstans, inte ens snabbt till vessan, bottnet är klart på
MAX 5min!
Ta ut plåten, stjälp över bottnet på ett bakplåtspapper
Vispa grädden medan bottnet svalnar.
Skär av bottnet på mitten.
Bred ut över ena halvan kvarken och pilttin.
Lägg på andra halvan.
Skär passliga bitar.
Klicka på grädden.
Skär små bitar från persikan och lägg på bakelsen.
Servera!
Jobbig natt
Nu blev det dags för lilla söta att börja sova i egen säng.
Orsaker:
A) Jag måste börja jobba. 10.5 tar föräldrapengen slut. Jag orkar inte stiga upp, kan inte tänka klart om jag inte får sova, och jag kan inte sova om lilla söta vill ligga och tissa hela natten.
Det positiva är att lilla söta ändå får bli hemma med pappa, behöv ingen dagvårdsplats.
B) Jag skulle vara tvungen att bli kvar i sängen med lilla söta efter att jag nattat honom om han fortsätter sova i vår säng. Han kryper/krälar som jag vet inte vad, och jag vill inte att han ramlar ner från sängen. (En gång räcker....)
C) Lilla söta kryper/krälar/svänger/sparkar i sömnen. 1,60m bred säng är inte längre tillräckligt stor för 3pers.
2timmar grät han. Bara.... Och natten har bara börjat. Borde ha köpt 5liter energidricka....
Vad hjälper det att man har läst en massa om sömnskola, snällare metoder osv och att man i teorin vet hur det fungerar när ens egen lilla söta som har varit van att somna bredvid mamma så gott som varje natt i sitt liv (med två nätters undantag) gråter och skriker och vill upp och vill ha mamma och man har bestämt att nu får han inte längre somna med mej...
Det känns så ruttet.
Upp i famnen, hyssja vagga, lugn... Ner i sängen släta paja, skrik gråt vrål, stiga upp, ner tillbaka skrika vråla, stiga upp, ner tillbaka, upp i famnen, vagga gunga hysja nästan sova, ner i sängen vråla gråta skrika....
Det blir väl lättare för varje gång.
Första steget till att klara sej utan mamma...
Älskade lilla söta.
Orsaker:
A) Jag måste börja jobba. 10.5 tar föräldrapengen slut. Jag orkar inte stiga upp, kan inte tänka klart om jag inte får sova, och jag kan inte sova om lilla söta vill ligga och tissa hela natten.
Det positiva är att lilla söta ändå får bli hemma med pappa, behöv ingen dagvårdsplats.
B) Jag skulle vara tvungen att bli kvar i sängen med lilla söta efter att jag nattat honom om han fortsätter sova i vår säng. Han kryper/krälar som jag vet inte vad, och jag vill inte att han ramlar ner från sängen. (En gång räcker....)
C) Lilla söta kryper/krälar/svänger/sparkar i sömnen. 1,60m bred säng är inte längre tillräckligt stor för 3pers.
2timmar grät han. Bara.... Och natten har bara börjat. Borde ha köpt 5liter energidricka....
Vad hjälper det att man har läst en massa om sömnskola, snällare metoder osv och att man i teorin vet hur det fungerar när ens egen lilla söta som har varit van att somna bredvid mamma så gott som varje natt i sitt liv (med två nätters undantag) gråter och skriker och vill upp och vill ha mamma och man har bestämt att nu får han inte längre somna med mej...
Det känns så ruttet.
Upp i famnen, hyssja vagga, lugn... Ner i sängen släta paja, skrik gråt vrål, stiga upp, ner tillbaka skrika vråla, stiga upp, ner tillbaka, upp i famnen, vagga gunga hysja nästan sova, ner i sängen vråla gråta skrika....
Det blir väl lättare för varje gång.
Första steget till att klara sej utan mamma...
Älskade lilla söta.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Rakkaat lemmikit
Aina joskus (nykyään valitettavasti yhä useammin....) tulee sellainen olo että miksi himputissa olen lemmikkejä hankkinut!????
Fretit tekevät kaikkea mitä ei saa tehdä kun pääsevät vapaiksi, saa olla ajtkuvasti torumassa.
"Ei Murphy, ei saa mennä roskakaappiin"
"Ei Murphy, ei siivouskaappiin!"
"Ei Murphy, ei pöydän päälle!"
"Ei Molli, sohvan alle ei mennä"
"Ei Molli, isin tietokonepöydältä ei varasteta mitään!"
"Ei Molli, pakastimen alle ei viedä pojun leluja!"
Ja aamulla on keittiössä silppuroitua talouspaperia kun Millillä on ollut tylsää, ja jos olen jättänyt jonkun vaatteen lattialle Mortti on kussut sen pälle...
Wuptiduu.....
Aina välillä tuntuu kyllä siltä että pitäisi löytää karvaisille lapsille uudet vanhemmat....
Mutta en pysty siihen kuitenkaan, odotan, teen parhaani huomioidakseni heitäkin vaikka poju nyt tällä hetkellä vie eniten aikaa, ja kyllähän tilanne rauhoittuu täälläkin kohta.
On ne kuitenkin niin rakkaita, ja on täällä aina niin tyhjää kun ne ovat olleet hoidossa.
Haluaisin vain muuttaa...
En pidä tästä asunnosta ollenkaan.
Haluaisin voittaa Lotossa, ostaa talon murehtimatta hintaa, ja palkata jonkun firman sisustamaan talon ja tekemään siitä
a) lapsiturvallisen
ja
b) frettiturvallisen.
Sitten voisi palkata siivoojan tulemaan viikottain.
Miehelle oma huone tietokoneelle ja kirjoille.
DVD ja digiboksi lukkojen taakse....
Robotti-imuri mikä voisi pyörii kämpässä aina kun olemme pojun kanssa ulkona.
Mahdollisimman hiljainen ja huomaamaton ettei karvaiset lapset pelästyisi sitä.
Olen niin vaatimaton.
Jos tämän kaiken saisin olisin varmaan ainakin kuukauden tyytyväinen.
Fretit tekevät kaikkea mitä ei saa tehdä kun pääsevät vapaiksi, saa olla ajtkuvasti torumassa.
"Ei Murphy, ei saa mennä roskakaappiin"
"Ei Murphy, ei siivouskaappiin!"
"Ei Murphy, ei pöydän päälle!"
"Ei Molli, sohvan alle ei mennä"
"Ei Molli, isin tietokonepöydältä ei varasteta mitään!"
"Ei Molli, pakastimen alle ei viedä pojun leluja!"
Ja aamulla on keittiössä silppuroitua talouspaperia kun Millillä on ollut tylsää, ja jos olen jättänyt jonkun vaatteen lattialle Mortti on kussut sen pälle...
Wuptiduu.....
Aina välillä tuntuu kyllä siltä että pitäisi löytää karvaisille lapsille uudet vanhemmat....
Mutta en pysty siihen kuitenkaan, odotan, teen parhaani huomioidakseni heitäkin vaikka poju nyt tällä hetkellä vie eniten aikaa, ja kyllähän tilanne rauhoittuu täälläkin kohta.
On ne kuitenkin niin rakkaita, ja on täällä aina niin tyhjää kun ne ovat olleet hoidossa.
Haluaisin vain muuttaa...
En pidä tästä asunnosta ollenkaan.
Haluaisin voittaa Lotossa, ostaa talon murehtimatta hintaa, ja palkata jonkun firman sisustamaan talon ja tekemään siitä
a) lapsiturvallisen
ja
b) frettiturvallisen.
Sitten voisi palkata siivoojan tulemaan viikottain.
Miehelle oma huone tietokoneelle ja kirjoille.
DVD ja digiboksi lukkojen taakse....
Robotti-imuri mikä voisi pyörii kämpässä aina kun olemme pojun kanssa ulkona.
Mahdollisimman hiljainen ja huomaamaton ettei karvaiset lapset pelästyisi sitä.
Olen niin vaatimaton.
Jos tämän kaiken saisin olisin varmaan ainakin kuukauden tyytyväinen.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Nervös
Alltid samma sak när man börjar på ett nytt ställe.
Imorgon första arbetsturen.
Och jag vet att det är onödigt att vara nervös, bra går det.
Bra har det alltid gått.
Fast jag erkänner, jag skulle inte alls klaga om jag skulle kunna bli hemma med lilla söta istället....
Imorgon första arbetsturen.
Och jag vet att det är onödigt att vara nervös, bra går det.
Bra har det alltid gått.
Fast jag erkänner, jag skulle inte alls klaga om jag skulle kunna bli hemma med lilla söta istället....
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Aina kannattaa koputtaa puuta
Torstaina oli pojun 8kk neuvolakäynti.
Menin sitten kehumaan kun poju on niin terve, ja ainut vaiva ollut kun rokotuksesta nousi kuume.
Niin, ja jotain pientä kitinää kun tekee hampaita tietty. (neljäs muuten tuli jo)
Lauantaina oli miehen siskon häät.
Ja YLLÄTYS! Pojalla kuumetta, 39astetta!
Ai että tyypillistäkö? Ai vähän...
Kuume nyt sahaa ylös alas, luulisi että poju nukkuisi mutta ei.
No, kyllä sen nyt itsekin tiettä että vaikka kipeänä on väsynyt, niin on vaikeaa nukkua kun on nokka tukossa ja räkä valuu ja on sitä sun tätä.
No, onneksi ei ole vatsatautia ainakaan.
Menin sitten kehumaan kun poju on niin terve, ja ainut vaiva ollut kun rokotuksesta nousi kuume.
Niin, ja jotain pientä kitinää kun tekee hampaita tietty. (neljäs muuten tuli jo)
Lauantaina oli miehen siskon häät.
Ja YLLÄTYS! Pojalla kuumetta, 39astetta!
Ai että tyypillistäkö? Ai vähän...
Kuume nyt sahaa ylös alas, luulisi että poju nukkuisi mutta ei.
No, kyllä sen nyt itsekin tiettä että vaikka kipeänä on väsynyt, niin on vaikeaa nukkua kun on nokka tukossa ja räkä valuu ja on sitä sun tätä.
No, onneksi ei ole vatsatautia ainakaan.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
En halua tietää
En halua lukea lehtiä.
En halua katsoa uutisia.
En haluaisi tietää miten Syyriassa kidutetaan lapsia.
En olisi halunnut tietää että Ukrainassa kuoli tänään teinityttö nimeltään Oksana Makar, jota oli joukolla raiskattu, pahoinpidelty, ja sytytetty tuleen.
En halua ajatella pieniä lapsia jotka tälläkin hetkellä huutavat, itkevät, eikä kukaan ota syliin.
En halua tietää miten paljon kärsimystä maailmassa on, kun en pysty auttamaan.
Valitan vain omista asioistani.
Valitan siitä että on pakko mennä töihin vaikka lapsi on vielä pieni.
Valitan siitä että KELAsta ei ota mitään selvää.
Valitan siitä että bensa on niin kallista, vaikka saan Turussa matkustaa ilmaiseksi kun poika on vaunuissa.
Valitan siitä että ei ole mitään hyvää kotona, sen sijaan että olisin tyytyväinen siitä että syötävää löytyy kuitenkin.
Valitan siitä ettei ole varaa uusiin kenkiin, vaatteisiin, meikkeihin ja kampaajaan.
Ja samaan aikaan kun minä valitan, uusia otsikoita kirjoitetaan kaikesta mitä tälläkin hetkellä maailmalla tapahtuu.
Ja minä voin mennä nukkumaan.
Vatsa on täynnä, puhdasta vettä tulee hanasta jos on jano, poikani ja mieheni ovat vierelläni.
Minulla on sänky, tyyny, peitto ja turvallinen olo.
Minä olen rakastettu.
Minä rakastan.
En halua tietää mitä muualla tapahtuu.
En halua katsoa uutisia.
En haluaisi tietää miten Syyriassa kidutetaan lapsia.
En olisi halunnut tietää että Ukrainassa kuoli tänään teinityttö nimeltään Oksana Makar, jota oli joukolla raiskattu, pahoinpidelty, ja sytytetty tuleen.
En halua ajatella pieniä lapsia jotka tälläkin hetkellä huutavat, itkevät, eikä kukaan ota syliin.
En halua tietää miten paljon kärsimystä maailmassa on, kun en pysty auttamaan.
Valitan vain omista asioistani.
Valitan siitä että on pakko mennä töihin vaikka lapsi on vielä pieni.
Valitan siitä että KELAsta ei ota mitään selvää.
Valitan siitä että bensa on niin kallista, vaikka saan Turussa matkustaa ilmaiseksi kun poika on vaunuissa.
Valitan siitä että ei ole mitään hyvää kotona, sen sijaan että olisin tyytyväinen siitä että syötävää löytyy kuitenkin.
Valitan siitä ettei ole varaa uusiin kenkiin, vaatteisiin, meikkeihin ja kampaajaan.
Ja samaan aikaan kun minä valitan, uusia otsikoita kirjoitetaan kaikesta mitä tälläkin hetkellä maailmalla tapahtuu.
Ja minä voin mennä nukkumaan.
Vatsa on täynnä, puhdasta vettä tulee hanasta jos on jano, poikani ja mieheni ovat vierelläni.
Minulla on sänky, tyyny, peitto ja turvallinen olo.
Minä olen rakastettu.
Minä rakastan.
En halua tietää mitä muualla tapahtuu.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
8 månader
Jag kan inte förstå hur snabbt tiden har gått.
Om en timme ungefär har det gått prick jämnt 8 månader från det att jag fick min pojke i famnen i första gången.
28.7 2011 den här tiden fick jag lov att börja krysta.
(vilket ord, krysta... Jag var tvungen att googla det för att vara säker på att det verkligen heter så... konstigt hur vissa ord bara låter konstigare och konstigare ju mera man tänker på dem)
Om 4 månader har det gått ett helt år sedan min solstråle, min stjärna, föddes.
8 månader...
Och han kryper snart, han har 3 tänder, jag måste snart klippa pannluggen för han ser snart inget genom gardinen, han "pratar", han "sjunger", han skrattar och han vill vara med och veta vad som händer.
Det känns som om jag har blivit lurad, var är min baby?
Om en timme ungefär har det gått prick jämnt 8 månader från det att jag fick min pojke i famnen i första gången.
28.7 2011 den här tiden fick jag lov att börja krysta.
(vilket ord, krysta... Jag var tvungen att googla det för att vara säker på att det verkligen heter så... konstigt hur vissa ord bara låter konstigare och konstigare ju mera man tänker på dem)
Om 4 månader har det gått ett helt år sedan min solstråle, min stjärna, föddes.
8 månader...
Och han kryper snart, han har 3 tänder, jag måste snart klippa pannluggen för han ser snart inget genom gardinen, han "pratar", han "sjunger", han skrattar och han vill vara med och veta vad som händer.
Det känns som om jag har blivit lurad, var är min baby?
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Suck och Znark
Jag har en pojke som är trött.
Jag är trött.
Min man är trött.
Jag vill sova, min man vill sova.
Min pojke vill inte sova.
Han får bröstet, han är lugn, han somnar nästan, men NEJ!!! Man måste gråta, vända vrida rullarunt klösa sparka slå famla efter bröstet lugna ner sej nästan somna och börjaomfrånbörjanigen.....
Så man lägger honom i vagnen, gungar, vaggar stilla.
Han är lugn, vänder sej på mage, tittar över kanten, ler åt pappa.
Gungagunga... huvudet sjunker ner mot madrassen, gäsp... nästan...
men NEJ! Inte sova!
Man borde filma honom någon kväll, och sen när han som tonåring är sååååå trött och bara vill sova så viasr jag åt honom hur han höll på som liten o säger bara
"Du sku ha sovi när du va liten så sku du inga vara så trött nu!".
Nå, vi skyller på sommartiden.
Attans klockor som ska flyttas fram och tillbaka.
Jag är trött.
Min man är trött.
Jag vill sova, min man vill sova.
Min pojke vill inte sova.
Han får bröstet, han är lugn, han somnar nästan, men NEJ!!! Man måste gråta, vända vrida rullarunt klösa sparka slå famla efter bröstet lugna ner sej nästan somna och börjaomfrånbörjanigen.....
Så man lägger honom i vagnen, gungar, vaggar stilla.
Han är lugn, vänder sej på mage, tittar över kanten, ler åt pappa.
Gungagunga... huvudet sjunker ner mot madrassen, gäsp... nästan...
men NEJ! Inte sova!
Man borde filma honom någon kväll, och sen när han som tonåring är sååååå trött och bara vill sova så viasr jag åt honom hur han höll på som liten o säger bara
"Du sku ha sovi när du va liten så sku du inga vara så trött nu!".
Nå, vi skyller på sommartiden.
Attans klockor som ska flyttas fram och tillbaka.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Blä, svett
Nånting måste man ju alltid klaga på.
Idag klagar jag på att det är så varmt ute, att jag hade alldeles för mycket kläder på och gick alldeles för raskt, så att jag blev riktigt svettig,
Helt i onödan duschade jag på morgonen.
Blä.
Istället för att klaga kunde jag ju tänka att oj vad skönt, frisk luft, våren kommer, solen skiner, rask promenad --> bra kondition, svett är bra, ett tecken på att kroppen fått jobba...
men nej, jag tänker klaga.
Blä, jag är svettig.
Blä, äckligt.
Orka tänka positivt.
Positivt tänkande är för idioter som bara bäddar upp för besvikelser.
Hah, där har man sedan för att man njutit av solen när man får diagnosen hudcancer.
Hah, där fick man sej en smäll på näsan när man var säker på att få jobb för att intervjun gick så bra.
Hah, där sitter man instängd till sist i ett litet madrasserat rum när man ler och ler och tycker att allting är sååå jätteroligt och allt blir bra och det finns inga bekymmer.
Nånej, nu överdriver jag lite, jag erkänner.
Visst drabbas jag också ibland av en liten dos positivt tänkande.
Visst lider jag också av beroendet av att tro på att allting ordnar sej, allt blir bra.
Visst orkar man bättre med motgångar om man försöker hitta en liten guldkant på tillvaron varje dag, fast man känner sej lättirriterad och trött.
Visst är det skönt med solsken...
Fast man ser hur smutsiga fönstren är, och hur dammet yr överallt.
Nog blir det höst snart igen. Onödigt att tvätta fönstren, dom är snart smutsiga igen.
Jag har viktigare saker att göra.
Jag klagar istället över hur skitigt här är.
Idag klagar jag på att det är så varmt ute, att jag hade alldeles för mycket kläder på och gick alldeles för raskt, så att jag blev riktigt svettig,
Helt i onödan duschade jag på morgonen.
Blä.
Istället för att klaga kunde jag ju tänka att oj vad skönt, frisk luft, våren kommer, solen skiner, rask promenad --> bra kondition, svett är bra, ett tecken på att kroppen fått jobba...
men nej, jag tänker klaga.
Blä, jag är svettig.
Blä, äckligt.
Orka tänka positivt.
Positivt tänkande är för idioter som bara bäddar upp för besvikelser.
Hah, där har man sedan för att man njutit av solen när man får diagnosen hudcancer.
Hah, där fick man sej en smäll på näsan när man var säker på att få jobb för att intervjun gick så bra.
Hah, där sitter man instängd till sist i ett litet madrasserat rum när man ler och ler och tycker att allting är sååå jätteroligt och allt blir bra och det finns inga bekymmer.
Nånej, nu överdriver jag lite, jag erkänner.
Visst drabbas jag också ibland av en liten dos positivt tänkande.
Visst lider jag också av beroendet av att tro på att allting ordnar sej, allt blir bra.
Visst orkar man bättre med motgångar om man försöker hitta en liten guldkant på tillvaron varje dag, fast man känner sej lättirriterad och trött.
Visst är det skönt med solsken...
Fast man ser hur smutsiga fönstren är, och hur dammet yr överallt.
Nog blir det höst snart igen. Onödigt att tvätta fönstren, dom är snart smutsiga igen.
Jag har viktigare saker att göra.
Jag klagar istället över hur skitigt här är.
Japi
Kun Maya oli muuttanut meille heräsi pieni ajatus siitä että hän saattaisi olla iloinen jos hänelle löytyisi kaveri.
Turun Sanomista löysin sitten ilmoituksen 1v pojasta, ja otin yhteyttä perheeseen.
Käytiin Mayan kanssa moikkaamassa poikaa, ja he tulivat todella hyvin toimeen. Pari päivää myöhemmin hain sitten Japin meille.
Japi oli ihan sairaan läski.
Voi luoja että se oli läski.
Se ei jaksanut liikkuakaan kunnolla, ei päässyt sohvalle, juoksi kymmenen askelta ja sitten oli pakko levätä jo ennenkuin jaksoi ottaa taas viisi askelta ja lepäämään.
Japi, läski jääkarhu.
Japi oli DEW-fretti, ja vasta nyt myöhemmin olen kuullut Waardenburgin syndroomasta ja on pakko todeta että pieni sekunda-Japi taisi todellakin olla Waardenburgi-fretti.
Hänellä oli outo purenta.
Hän oli kuuro.
Kun hän uhosi hänen jalkansa meni sellaiseen asentoon että hän näytti ihan sumo-painijalta.
Japi laihtui kyllä muuten aika nopeasti kun sai päivittäistä liikuntaa riehuessaan Mayan kanssa, ja hän olikin aikamoinen pygmi.
Olipa imartelevaa kun näyttelyssä v2009 joku luuli että herra Japi 5v oli tyttöpentu...
Kuten jo mainitsin, Japi oli sitkeä herra.
Kuulostaa ehkä liioitellulta, mutta meinasin kyllä pyörtyä kun ruumiinavauspapereissa luki että hänellä oli hyvin arpeutunut haljennut perna.
Ihme ettei se pieni otus kuollut siihen.
Japi-herran kuolinsyyksi paljastui vieras esine suolessa, eli siis suolitukos.
Juhannuslauantaina 2009 Japi lähti luotani, toivon että Maya oli odottamassa.
Japikin jätti pienen tassunmuotoisen jäljen sydämeeni.
Turun Sanomista löysin sitten ilmoituksen 1v pojasta, ja otin yhteyttä perheeseen.
Käytiin Mayan kanssa moikkaamassa poikaa, ja he tulivat todella hyvin toimeen. Pari päivää myöhemmin hain sitten Japin meille.
Japi oli ihan sairaan läski.
Voi luoja että se oli läski.
Se ei jaksanut liikkuakaan kunnolla, ei päässyt sohvalle, juoksi kymmenen askelta ja sitten oli pakko levätä jo ennenkuin jaksoi ottaa taas viisi askelta ja lepäämään.
Japi, läski jääkarhu.
Japi oli DEW-fretti, ja vasta nyt myöhemmin olen kuullut Waardenburgin syndroomasta ja on pakko todeta että pieni sekunda-Japi taisi todellakin olla Waardenburgi-fretti.
Hänellä oli outo purenta.
Hän oli kuuro.
Kun hän uhosi hänen jalkansa meni sellaiseen asentoon että hän näytti ihan sumo-painijalta.
Japi laihtui kyllä muuten aika nopeasti kun sai päivittäistä liikuntaa riehuessaan Mayan kanssa, ja hän olikin aikamoinen pygmi.
Olipa imartelevaa kun näyttelyssä v2009 joku luuli että herra Japi 5v oli tyttöpentu...
Kuten jo mainitsin, Japi oli sitkeä herra.
Kuulostaa ehkä liioitellulta, mutta meinasin kyllä pyörtyä kun ruumiinavauspapereissa luki että hänellä oli hyvin arpeutunut haljennut perna.
Ihme ettei se pieni otus kuollut siihen.
Japi-herran kuolinsyyksi paljastui vieras esine suolessa, eli siis suolitukos.
Juhannuslauantaina 2009 Japi lähti luotani, toivon että Maya oli odottamassa.
Japikin jätti pienen tassunmuotoisen jäljen sydämeeni.
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Maya
Minulla ei ole kuvia Mayasta.
En ole ikinä tajunnut sitä kuvien ottamista, nyt olen kyllä viime vuosina ryhdistäytynyt koska ei se ole mukavaa kun rakkaista on muistot vain pään sisällä. Kyllähän ne sielläkin säilyy kunnes dementia iskee, mutta olisihan se mukavaa jos olisi niitä oikeita kuvia, joita voisi ottaa esille aina välillä.
Maya syntyi Porissa 17.3 2005.
Hän oli onnettoman kokoinen pieni rääpäle kun näin hänet ensimmäisen kerran, mutta kaikista pennuista hän oli rohkein, ainut joka ei huutanut heti äitiä kun otin syliini.
Mayalla oli terävät hampaat, ja hän myös mielellään käytti niitä.
Ah, se tunne kun pieni tyttö upottaa hampaansa korvanlehteen... Tai varpaaseen.
Nam, nam, nam.
No, onneksi Maya uskoi minusa suhteellisen nopeasti, äitiä ei purra, piste.
Onneksi hän myös uskoi että isääni ei saa purra, muuten olisi varmaan ollut pakko muuttaa.
Valitettavasti hän ei sitten uskonut juuri muita...
En vain onnistunut opettamaan hänelle että ihmisiä ei saa purra, joten ei meillä käynyt paljon vieraita.
Veljeni ystävää hän puri nenään, minun ystävät saivat kokeilla miltä tuntuu näädän hampaat huulessa, silmäluomessa ja korvassa.
Toisaalta... Saa kyllä syyttää itseään, jos olen sanonut että on ärhäkkä neiti, ja että ei missään nimessä saa päästä naaman lähelle, niin ei ole enää minun (eikä Mayan...) ongelma jos ihminen on sitä mieltä että ""onpa söpö otus, ja kyllähän kaikki eläimet tykkää minusta, kyllä se mummin naapurin serkun kaiman kissakin tulee aina syliin".
On minulla kuitenkin jossain mustaa valkoisella näyttelytuomareiden mielipide Mayasta, "erittäin ihana luonne"...
Rakas huijari.
Keväällä 2008 huomasin että Mayalla ei ole kaikki hyvin. Tuli limaista, veristä eritettä jalkojen välistä, joten tottakai käytiin lääkärissä. Verikokeet otettiin, lääkäri painoi mahaa ja tunnusteli, vikaa ei löytynyt vaikka tulehdusarvot oli lievästi koholla, antibiootit kuitenkin auttoivat.
Meni pari viikkoa, niin Maya meni ihan veltoksi. Oksenteli, oli täysin voimaton.
Päivystykseen --> röntgenkuvat paljasti pelkkää kaasua suolessa --> nesteytys ja kipulääkettä --> pirteä Maya kotona taas.
Vähän ajan kuluttua jalkojen välistä tuli taas limaista, veristä eritettä.
Kyllähän sitä silloin jo tiesi että seuraavasta lääkärinreissusta tulisi viimeinen.
8.7 2008 käytiin Vettorissa, olin päättänyt että leikataan auki ja katsotaan onko vika korjattavissa.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, mitään ei voinut enää tehdä.
Rakas Maya jäi sinne, ei minulla olisi edes ollut hautapaikkaa hänelle.
Enhän ollut mitenkään osannut varautua siihen että hän kuolisi niin nuorena.
Olin aina varma että sekunda-Japi lähtisi ennen Mayaa.
Minulla on vieläkin ikävää Mayaa...
En ole ikinä tajunnut sitä kuvien ottamista, nyt olen kyllä viime vuosina ryhdistäytynyt koska ei se ole mukavaa kun rakkaista on muistot vain pään sisällä. Kyllähän ne sielläkin säilyy kunnes dementia iskee, mutta olisihan se mukavaa jos olisi niitä oikeita kuvia, joita voisi ottaa esille aina välillä.
Maya syntyi Porissa 17.3 2005.
Hän oli onnettoman kokoinen pieni rääpäle kun näin hänet ensimmäisen kerran, mutta kaikista pennuista hän oli rohkein, ainut joka ei huutanut heti äitiä kun otin syliini.
Mayalla oli terävät hampaat, ja hän myös mielellään käytti niitä.
Ah, se tunne kun pieni tyttö upottaa hampaansa korvanlehteen... Tai varpaaseen.
Nam, nam, nam.
No, onneksi Maya uskoi minusa suhteellisen nopeasti, äitiä ei purra, piste.
Onneksi hän myös uskoi että isääni ei saa purra, muuten olisi varmaan ollut pakko muuttaa.
Valitettavasti hän ei sitten uskonut juuri muita...
En vain onnistunut opettamaan hänelle että ihmisiä ei saa purra, joten ei meillä käynyt paljon vieraita.
Veljeni ystävää hän puri nenään, minun ystävät saivat kokeilla miltä tuntuu näädän hampaat huulessa, silmäluomessa ja korvassa.
Toisaalta... Saa kyllä syyttää itseään, jos olen sanonut että on ärhäkkä neiti, ja että ei missään nimessä saa päästä naaman lähelle, niin ei ole enää minun (eikä Mayan...) ongelma jos ihminen on sitä mieltä että ""onpa söpö otus, ja kyllähän kaikki eläimet tykkää minusta, kyllä se mummin naapurin serkun kaiman kissakin tulee aina syliin".
On minulla kuitenkin jossain mustaa valkoisella näyttelytuomareiden mielipide Mayasta, "erittäin ihana luonne"...
Rakas huijari.
Keväällä 2008 huomasin että Mayalla ei ole kaikki hyvin. Tuli limaista, veristä eritettä jalkojen välistä, joten tottakai käytiin lääkärissä. Verikokeet otettiin, lääkäri painoi mahaa ja tunnusteli, vikaa ei löytynyt vaikka tulehdusarvot oli lievästi koholla, antibiootit kuitenkin auttoivat.
Meni pari viikkoa, niin Maya meni ihan veltoksi. Oksenteli, oli täysin voimaton.
Päivystykseen --> röntgenkuvat paljasti pelkkää kaasua suolessa --> nesteytys ja kipulääkettä --> pirteä Maya kotona taas.
Vähän ajan kuluttua jalkojen välistä tuli taas limaista, veristä eritettä.
Kyllähän sitä silloin jo tiesi että seuraavasta lääkärinreissusta tulisi viimeinen.
8.7 2008 käytiin Vettorissa, olin päättänyt että leikataan auki ja katsotaan onko vika korjattavissa.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, mitään ei voinut enää tehdä.
Rakas Maya jäi sinne, ei minulla olisi edes ollut hautapaikkaa hänelle.
Enhän ollut mitenkään osannut varautua siihen että hän kuolisi niin nuorena.
Olin aina varma että sekunda-Japi lähtisi ennen Mayaa.
Minulla on vieläkin ikävää Mayaa...
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Pienet karvaiset lapset
Olen aina ollut eläinrakas.
Meillä on ollut papukaija Kaija, kissoja (Racke, Jocke ja Misse), ja kani (Rex) kun olin pieni.
Ensimmäinen oma lemmikki aikuisiällä oli lisko, Ramon.
Ostettu Puutorin akvaariosta v.2002, silloin sanottiin että hän olisi noin 4v vanha eli hän on nyt sitten noin 14v. Ei mitään hajua oikeasta iästä, tai milloin olisi odotettavissa että hän kaivaa viimeisen kuopan terraariossaan.
Puutorin akvaariosta hain myös (tyhmänä....) ensimmäisen frettini v.2004. Oma pieni kaunis Dizzy, joka oli todella pieni... Pienen söpön eläimen elämäntarina jäi lyhyeksi, 30.12 2004 hän kuoli, ruumiinavaus paljasti että pieni keho oli täynnä syöpää. Olinhan minä tiennyt parin kuukauden ajan että hän on kipeä, mutta ei edes eläinlääkäri osannut arvata että hän oli niin sairas.
Jaksoi leikkiä kuitenkin, kiipeillä ja roikkua sukista..
Se oli vain esimakua siitä miten sitkeä pieni näätä voi olla.
Toinen sitkeä näätäni oli Maya.
Pieni mutta pippurinen, unelma-ammattina lävistäjä.
Mayan sain kotiin 2005, myöhemmin samana vuonna hain kotiin Japi-pojan, joka myös pääsi yllättämään.
Mayalla todettiin kesällä 2008 vatsaportin kasvain, jokainen joka on rakkaasta lemmikistä luopunut tietää sen tuskan kun lääkäri kertoi mitä leikkaus oli paljastanut.
Päätettiin ettei anneta hänen herätä enää, ei enää tuskaa... Syliini kuoli rakas Mayani, en ikinä unohda sitä järkytystä kun hänellä jäi silmät auki. En voinut uskoa että hän on kuollut. Kolme tuntia aikaisemmin oltiin vielä kotona, leikittiin sukkaleikkiä joka oli Mayan lempileikki!
Miten hitossa hän oli jaksanut päivittäin leikkiä ja touhuta?
Hitsi mikä huijari.. (Mayan kuva on sivulta http://web.mac.com/achsferrets/ACH%60s_Ferrets/2005_pentue_A_kuvia.html)
Japi pieni valkoinen jäi yksin, ei ollut tyytyväinen. Japille löytyi pieni kaveri, ja Molli muutti meille.
Japista oli hauskaa käydä pihalla leikkimässä, ja Mayan kuoleman jälkeen hän piristyi oikeastaan vain ulkona.
Kun Molli oli meille muuttanut, vein vielä Japin iltaisin ulos pikkulenkille talon ympäri, jotain tuttua kuitenkin kun kotiin oli muuttanut uusi karvapallo.
Ulkoilut sitten loppuivat kun naapurin mäyräkoira pääsi hyökkäämään Japin kimppuun. Uskomattoman nopea sellainen pieni koira on, näin että se tulee mutta en saanut Japia ajoissa syliin.
Hengissä selvisi, pari kertaa jouduttiin käymään nesteytyksessä, vasta ruumiinavauksessa selvisi että oli perna haljennut.
Niin, Japin kuolinpäivä on muuten kaiverrettuna kihlasormukseeni, hyvä ajoitus...
Ja sitten minulla oli Molli. Pieni, masentunut Molli joka muutti sohvan alle asumaan kun Japi ei tullut enää kotiin.
Molli joka olisi mielellään tutustunut paremmin kissaamme Mortti, jota haettiin Japin kuoleman jälkeen. Harmi että Mortti pelkäsi, ja pelkää edelleen neidin teräviä hampaita.
Olin jo valmis luopumaan Mollista, että hän saisi muuttaa uuteen kotiin missä olisi näätäkavereita, mutta jostain syystä hän sitten piristyi, ja muutti pois sohvan alta, ja tuli taas leikkimään kanssani iltaisin.
Häiden jälkeen joulukuussa 2009 hain kotiin näätäpoika-Murphyn, ja Molli oli tyytyväinen.
Mortti sai keväällä 2011 kissakaverin, tyttö nimeltään Milli.
Tulipa pitkä tarina, vaikka olikin lyhennetty versio.
Kerron kaikista lisää myöhemmin, nyt pitää kyllä mennä nukkumaan.
Jos saa nukkua... Pieni suloinen poikani on varsinainen Nightcrawler, 1,60m sänky on liian pieni meidän perheelle.
Kauniita unia!
Meillä on ollut papukaija Kaija, kissoja (Racke, Jocke ja Misse), ja kani (Rex) kun olin pieni.
Ensimmäinen oma lemmikki aikuisiällä oli lisko, Ramon.
Ostettu Puutorin akvaariosta v.2002, silloin sanottiin että hän olisi noin 4v vanha eli hän on nyt sitten noin 14v. Ei mitään hajua oikeasta iästä, tai milloin olisi odotettavissa että hän kaivaa viimeisen kuopan terraariossaan.
Puutorin akvaariosta hain myös (tyhmänä....) ensimmäisen frettini v.2004. Oma pieni kaunis Dizzy, joka oli todella pieni... Pienen söpön eläimen elämäntarina jäi lyhyeksi, 30.12 2004 hän kuoli, ruumiinavaus paljasti että pieni keho oli täynnä syöpää. Olinhan minä tiennyt parin kuukauden ajan että hän on kipeä, mutta ei edes eläinlääkäri osannut arvata että hän oli niin sairas.
Jaksoi leikkiä kuitenkin, kiipeillä ja roikkua sukista..
Se oli vain esimakua siitä miten sitkeä pieni näätä voi olla.
Toinen sitkeä näätäni oli Maya.
Pieni mutta pippurinen, unelma-ammattina lävistäjä.Mayan sain kotiin 2005, myöhemmin samana vuonna hain kotiin Japi-pojan, joka myös pääsi yllättämään.
Mayalla todettiin kesällä 2008 vatsaportin kasvain, jokainen joka on rakkaasta lemmikistä luopunut tietää sen tuskan kun lääkäri kertoi mitä leikkaus oli paljastanut.
Päätettiin ettei anneta hänen herätä enää, ei enää tuskaa... Syliini kuoli rakas Mayani, en ikinä unohda sitä järkytystä kun hänellä jäi silmät auki. En voinut uskoa että hän on kuollut. Kolme tuntia aikaisemmin oltiin vielä kotona, leikittiin sukkaleikkiä joka oli Mayan lempileikki!
Miten hitossa hän oli jaksanut päivittäin leikkiä ja touhuta?
Hitsi mikä huijari.. (Mayan kuva on sivulta http://web.mac.com/achsferrets/ACH%60s_Ferrets/2005_pentue_A_kuvia.html)
Japi pieni valkoinen jäi yksin, ei ollut tyytyväinen. Japille löytyi pieni kaveri, ja Molli muutti meille.Japista oli hauskaa käydä pihalla leikkimässä, ja Mayan kuoleman jälkeen hän piristyi oikeastaan vain ulkona.
Kun Molli oli meille muuttanut, vein vielä Japin iltaisin ulos pikkulenkille talon ympäri, jotain tuttua kuitenkin kun kotiin oli muuttanut uusi karvapallo.
Ulkoilut sitten loppuivat kun naapurin mäyräkoira pääsi hyökkäämään Japin kimppuun. Uskomattoman nopea sellainen pieni koira on, näin että se tulee mutta en saanut Japia ajoissa syliin.
Hengissä selvisi, pari kertaa jouduttiin käymään nesteytyksessä, vasta ruumiinavauksessa selvisi että oli perna haljennut.
Niin, Japin kuolinpäivä on muuten kaiverrettuna kihlasormukseeni, hyvä ajoitus...
Molli joka olisi mielellään tutustunut paremmin kissaamme Mortti, jota haettiin Japin kuoleman jälkeen. Harmi että Mortti pelkäsi, ja pelkää edelleen neidin teräviä hampaita.
Olin jo valmis luopumaan Mollista, että hän saisi muuttaa uuteen kotiin missä olisi näätäkavereita, mutta jostain syystä hän sitten piristyi, ja muutti pois sohvan alta, ja tuli taas leikkimään kanssani iltaisin.
Mortti sai keväällä 2011 kissakaverin, tyttö nimeltään Milli.
Tulipa pitkä tarina, vaikka olikin lyhennetty versio.
Kerron kaikista lisää myöhemmin, nyt pitää kyllä mennä nukkumaan.
Jos saa nukkua... Pieni suloinen poikani on varsinainen Nightcrawler, 1,60m sänky on liian pieni meidän perheelle.
Kauniita unia!
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Funderar
Hur i all världen kunde jag ha sån tur att just jag fick världens sötaste, härligaste, ljuvligaste pojke?
En pojke som är så charmig, som har ett så vackert leende och som hållits frisk redan 7,5månader och som bara är så.. ja, perfekt helt enkelt.
Ok, han sover inte hela nätter.
Han sover för tillfället inte längre än ett par timmar i sträck före han vaknar och vill ha bröstet, men när han får det somnar han nästan genast om.
Ok, han ligger och snurrar runt och sparkar min man i huvudet, och vill inte sova i egen säng.
Ok, det räcker kanske ett par timmar före han somnar, och han vägrar att ens försöka somna om jag inte ligger bredvid honom och han får ligga och "tissa".
Ok, på dagarna sover han 3 gånger, cirka en timme, ofta mindre, sällan mera, och varje gång tar det cirkagurka en halv timme före han somnar.
Ok, kanske han inte är det lättaste barnet alla gånger...
Men vad 17 gör det när han ändå är perfekt, min son!
Känslan från förlossningssalen, når jag såg honom första gången, och han såg på mej... Den borde man få på burk.
En pojke som är så charmig, som har ett så vackert leende och som hållits frisk redan 7,5månader och som bara är så.. ja, perfekt helt enkelt.
Ok, han sover inte hela nätter.
Han sover för tillfället inte längre än ett par timmar i sträck före han vaknar och vill ha bröstet, men när han får det somnar han nästan genast om.
Ok, han ligger och snurrar runt och sparkar min man i huvudet, och vill inte sova i egen säng.
Ok, det räcker kanske ett par timmar före han somnar, och han vägrar att ens försöka somna om jag inte ligger bredvid honom och han får ligga och "tissa".
Ok, på dagarna sover han 3 gånger, cirka en timme, ofta mindre, sällan mera, och varje gång tar det cirkagurka en halv timme före han somnar.
Ok, kanske han inte är det lättaste barnet alla gånger...
Men vad 17 gör det när han ändå är perfekt, min son!
Känslan från förlossningssalen, når jag såg honom första gången, och han såg på mej... Den borde man få på burk.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Haaveilee...
Onpa ihana päivä!
Sellainen että olisi oikein ihanaa asua siinä omassa omakotitalossa, terassilla juoda kahvia ja pitää poikaa silmällä kun se nukkuu päikkäreitä ulkona vaunuissa, ehkä jos oikein iskisi inspiraatio miettiä vähän pihaa ja mitä sille tekisi....
Kukkia paljon en kyllä ikinä halua, jotenkin en usko että onnistuisin pitämään niitä ulkona hengissä yhtään sen paremmin kuin sisälläkään.
Mutta marjapensaita, omenapuita, mansikoita, ehkä pieni perunamaa, vähän salaattia ja porkkanaa, kurkkuja....
Puhumattakaan siitä että talo olisi järven rannalla, meillä olisi talli ja siinä asuisi vuohi, hevonen ja aasi, pihalla olisi kaneja ja kanoja, kissoja ja koiria ja kyllähän muutama näätäkin sinne vielä mahtuisi.
Huoneitakin pitäisi olla paljon, tietysti makuuhuone talon aikuisille, lapsille (suunnitelmissa toinen, toivotaan tyttöä....) omat huoneet, sitten vielä olohuone, miehelle kirjastohuone, ja minulle oma huone missä voisin vaikka ommella rauhassa. Niin, ja näätähuone tietysti vielä.
Lottovoitto olisi kova sana.
Sellainen että olisi oikein ihanaa asua siinä omassa omakotitalossa, terassilla juoda kahvia ja pitää poikaa silmällä kun se nukkuu päikkäreitä ulkona vaunuissa, ehkä jos oikein iskisi inspiraatio miettiä vähän pihaa ja mitä sille tekisi....
Kukkia paljon en kyllä ikinä halua, jotenkin en usko että onnistuisin pitämään niitä ulkona hengissä yhtään sen paremmin kuin sisälläkään.
Mutta marjapensaita, omenapuita, mansikoita, ehkä pieni perunamaa, vähän salaattia ja porkkanaa, kurkkuja....
Puhumattakaan siitä että talo olisi järven rannalla, meillä olisi talli ja siinä asuisi vuohi, hevonen ja aasi, pihalla olisi kaneja ja kanoja, kissoja ja koiria ja kyllähän muutama näätäkin sinne vielä mahtuisi.
Huoneitakin pitäisi olla paljon, tietysti makuuhuone talon aikuisille, lapsille (suunnitelmissa toinen, toivotaan tyttöä....) omat huoneet, sitten vielä olohuone, miehelle kirjastohuone, ja minulle oma huone missä voisin vaikka ommella rauhassa. Niin, ja näätähuone tietysti vielä.
Lottovoitto olisi kova sana.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Måndag, onödig dag...
Lilla söta har varit på dåligt humör hela dagen.
Trött som en lite gris men banne mej då hela dagen går åt till att försöka få honom att somna, för sova, det är ju det värsta som finns tydligen i en liten pojkes värld.
Men det beror säkert på att framtänderna håller på att spricka igenom (det dåliga humöret alltså, insomnings"problemet" är bara hans personlighet...).
Eller så tänker han bli sjuk, det har han inte varit ännu.
Eller så blir man lättare trött och på dåligt humör när man gör sitt bästa för att lära sej krypa, och det inte lyckas med en gång.
Eller det ena, eller det femte, eller det sjuttiotredje...
Är det så stor skillnad egentligen?
Jag menar, han kan ju inte berätta vad det är, så det enda jag kan göra är att krama, ge uppmärksamhet, ge mjölk, se till att blöjan är torr, ge mat om det smakar, och Panadol om jag misstänker att han har ont.
"Vården" är liksom den samma ändå ingen skillnad vad han "lider" av....
Nu väntar jag på att klockan blir åtta, så att jag får se på Huipumalli haussa.
Enda tv-programmet jag orkar följa med på Tv.
Kräver inte någon större hjärnverksamhet....
Trött som en lite gris men banne mej då hela dagen går åt till att försöka få honom att somna, för sova, det är ju det värsta som finns tydligen i en liten pojkes värld.
Men det beror säkert på att framtänderna håller på att spricka igenom (det dåliga humöret alltså, insomnings"problemet" är bara hans personlighet...).
Eller så tänker han bli sjuk, det har han inte varit ännu.
Eller så blir man lättare trött och på dåligt humör när man gör sitt bästa för att lära sej krypa, och det inte lyckas med en gång.
Eller det ena, eller det femte, eller det sjuttiotredje...
Är det så stor skillnad egentligen?
Jag menar, han kan ju inte berätta vad det är, så det enda jag kan göra är att krama, ge uppmärksamhet, ge mjölk, se till att blöjan är torr, ge mat om det smakar, och Panadol om jag misstänker att han har ont.
"Vården" är liksom den samma ändå ingen skillnad vad han "lider" av....
Nu väntar jag på att klockan blir åtta, så att jag får se på Huipumalli haussa.
Enda tv-programmet jag orkar följa med på Tv.
Kräver inte någon större hjärnverksamhet....
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Never again...
Joo, tiedän että tämä on niin kuultu (yleensä vasta seuraavana päivänä kun halataan pönttöä), mutta oikeasti...
En kyllä pysty tähän toiste...
Oli oikein mukava ilta, ei mitään valittamista, mutta olisin kyllä yhtä hyvin voniut olla selvinpäin.
No, onneksi en kamalan paljon juonut, valitettavasti sen verran ettei ole ajo(eikä imettämis)kunnossa, mutta herätyskello soi kymmeneltä ja sitten vain nopeasti suihkuun, ja sitten pojun luokse.
Ja ne häät... En halua juoda, ei se ole sen arvoista vaikka niin kuvittelin, nautin sitten vain hyvästä ruuasta ja seurasta, ja poju saa olla kotona äidin kanssa.
Sitten on isän vuoro heittäytyä vapaalle.
En kyllä pysty tähän toiste...
Oli oikein mukava ilta, ei mitään valittamista, mutta olisin kyllä yhtä hyvin voniut olla selvinpäin.
No, onneksi en kamalan paljon juonut, valitettavasti sen verran ettei ole ajo(eikä imettämis)kunnossa, mutta herätyskello soi kymmeneltä ja sitten vain nopeasti suihkuun, ja sitten pojun luokse.
Ja ne häät... En halua juoda, ei se ole sen arvoista vaikka niin kuvittelin, nautin sitten vain hyvästä ruuasta ja seurasta, ja poju saa olla kotona äidin kanssa.
Sitten on isän vuoro heittäytyä vapaalle.
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Perjantai...
Pari vuotta sitten en olisi todellakaan ollut kotona tähän aikaan, perjantaina!
Eikä varsinkaan tällaisena perjantaina, kun on niin keväinen fiilis ja kaikki on mukavaa...
Pari vuotta sitten olisin varmaan töiden jälkeen mennyt kauppaan, ostanut itselleni ja miehelleni vähän hyväntuulenjuomaa, ja illalla lähtenyt baariin.
Viime vuonna tähän aikaan alkoholi oli sattuneesta syystä kiellettyjen listalla, ja tänä vuonna...
No, huomenna tämä äiti lähtee viettämään ystävän polttareita=)
Taidan olla aika onnekas, kun miehelläni on sellainen sisko josta on todella helppo tykätä. Ei ole pakko viettää aikaa hänen kanssaan, vaan sen tekee oikein mielellään=)
On ne miehen vanhemmatkin todella mukavat.
Ja pakko sanoa että on minullakin todella mukavat vanhemmat...
Tänään sain viettää laatuaikaa äitini kanssa IKEAssa.
Ja huomenna äitini saa viettää laatuaikaa nuorimman lapsenlapsensa kanssa... Pieni poika lähtee ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon...
En tiedä miltä minusta tuntuu.
Toisaalta on todella JEEEEEE!fiilis, kun ei ole pitkään aikaan käynyt missään ja huomenna on mukavaa ohjelmaa tiedossa, ja sitten saa nukkua koko yön ja suht pitkään aamulla, ja toisaalta... On se pieni niin pieni kuitenkin ja pärjääkö 7,5kk vanha pieni poika ilman äitiä 22h, ja pärjääkö äiti jos poika ei olekaan kotona...
Kamalasti puhutaan lasten eroahdistuksesta, mutta myönnän että tämä äiti taitaa myöskin kärsiä siitä.
Jos nyt menisi itsekin peiton alle kun kipeä mies ja suloinen poika ovat jo unten mailla... niin jaksaa huomenna pitää hauskaa.
Kauniita unia!
Eikä varsinkaan tällaisena perjantaina, kun on niin keväinen fiilis ja kaikki on mukavaa...
Pari vuotta sitten olisin varmaan töiden jälkeen mennyt kauppaan, ostanut itselleni ja miehelleni vähän hyväntuulenjuomaa, ja illalla lähtenyt baariin.
Viime vuonna tähän aikaan alkoholi oli sattuneesta syystä kiellettyjen listalla, ja tänä vuonna...
No, huomenna tämä äiti lähtee viettämään ystävän polttareita=)
Taidan olla aika onnekas, kun miehelläni on sellainen sisko josta on todella helppo tykätä. Ei ole pakko viettää aikaa hänen kanssaan, vaan sen tekee oikein mielellään=)
On ne miehen vanhemmatkin todella mukavat.
Ja pakko sanoa että on minullakin todella mukavat vanhemmat...
Tänään sain viettää laatuaikaa äitini kanssa IKEAssa.
Ja huomenna äitini saa viettää laatuaikaa nuorimman lapsenlapsensa kanssa... Pieni poika lähtee ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon...
En tiedä miltä minusta tuntuu.
Toisaalta on todella JEEEEEE!fiilis, kun ei ole pitkään aikaan käynyt missään ja huomenna on mukavaa ohjelmaa tiedossa, ja sitten saa nukkua koko yön ja suht pitkään aamulla, ja toisaalta... On se pieni niin pieni kuitenkin ja pärjääkö 7,5kk vanha pieni poika ilman äitiä 22h, ja pärjääkö äiti jos poika ei olekaan kotona...
Kamalasti puhutaan lasten eroahdistuksesta, mutta myönnän että tämä äiti taitaa myöskin kärsiä siitä.
Jos nyt menisi itsekin peiton alle kun kipeä mies ja suloinen poika ovat jo unten mailla... niin jaksaa huomenna pitää hauskaa.
Kauniita unia!
torstai 15. maaliskuuta 2012
Jag vill inte bli sjuk, jag tänker inte bli sjuk....
Mannen spyr.
Jiiiihaaa.......
Lille söta är ännu frisk, jag är ännu frisk, och banne mej, jag tänker inte bli sjuk nu! O de får inte lille söta heller bli...
Orsaken till att jag vill att jag och lille söta hålls friska är helt totalt självisk:
JAG VILL FESTA!
There, I said it....
Min mans syster gifter sej om ett par veckor, och i lördag, i övermorgon, blir det möhippa.
Lugnt och skönt, börjar me lite skumppaskålande, iväg med bruden till avslappnande massage, under tiden värmer vi andra bastun, strimlar o skär o steker så att det bara är att börja vrida ihop tortillan när blivande bruden kommer hem, så bastubadande, lite Singstar, och så ut o bowla...
OCH JAG VILL VARA MED!
Temat annars, vi ska leka tonåringar, såna som vi var då.
Det var länge sen jag shoppat smycken på K-Rauta... =)
Och så hittade jag en The Offspring t-skjorta på loppis, perfekt.
Får se om man får visa ID på Kiitorata =D
Fast det får jag ju göra ändå...
Köpte två burkar Koff på vändagen, och kassa"tanten" tittade på mej redan när jag stod i kön...
"Anteeksi, mutta olisiko sinulla näyttää mitään henkilöllisyystodistusta?"
Jo tack =)
Jep, hittade annars en cd-skiva bränd med lite allt möjligt från mina teinidagar, sköna minnen, den här är nog en av mina Kestosuosikkin nr1.
Nauttikaa!
Jiiiihaaa.......
Lille söta är ännu frisk, jag är ännu frisk, och banne mej, jag tänker inte bli sjuk nu! O de får inte lille söta heller bli...
Orsaken till att jag vill att jag och lille söta hålls friska är helt totalt självisk:
JAG VILL FESTA!
There, I said it....
Min mans syster gifter sej om ett par veckor, och i lördag, i övermorgon, blir det möhippa.
Lugnt och skönt, börjar me lite skumppaskålande, iväg med bruden till avslappnande massage, under tiden värmer vi andra bastun, strimlar o skär o steker så att det bara är att börja vrida ihop tortillan när blivande bruden kommer hem, så bastubadande, lite Singstar, och så ut o bowla...
OCH JAG VILL VARA MED!
Temat annars, vi ska leka tonåringar, såna som vi var då.
Det var länge sen jag shoppat smycken på K-Rauta... =)
Och så hittade jag en The Offspring t-skjorta på loppis, perfekt.
Får se om man får visa ID på Kiitorata =D
Fast det får jag ju göra ändå...
Köpte två burkar Koff på vändagen, och kassa"tanten" tittade på mej redan när jag stod i kön...
"Anteeksi, mutta olisiko sinulla näyttää mitään henkilöllisyystodistusta?"
Jo tack =)
Jep, hittade annars en cd-skiva bränd med lite allt möjligt från mina teinidagar, sköna minnen, den här är nog en av mina Kestosuosikkin nr1.
Nauttikaa!
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Prutt...
Här har man gått och väntat på att babydansen ska börja...
Lite smånervös, har alltid varit dålig på att börja med något nytt helt ensam (ok, jag kommer ju inte att vara ensam, jag har ju lille söta med mej...), men ändå förväntasfull, tänk om man skulle hitta nya vänner, en barnfamilj i närheten, någon att dricka kaffe med på dagarna eller gå ut och gå med på kvällarna...
Och så får man textmeddelande att det inte börjar idag ännu, för hon som leder dansen har blivit sjuk.
Så nu får man gå och vänta och psyykka sej själv en vecka till då....
Lite smånervös, har alltid varit dålig på att börja med något nytt helt ensam (ok, jag kommer ju inte att vara ensam, jag har ju lille söta med mej...), men ändå förväntasfull, tänk om man skulle hitta nya vänner, en barnfamilj i närheten, någon att dricka kaffe med på dagarna eller gå ut och gå med på kvällarna...
Och så får man textmeddelande att det inte börjar idag ännu, för hon som leder dansen har blivit sjuk.
Så nu får man gå och vänta och psyykka sej själv en vecka till då....
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Duktig mamma.
Hur i hela hålan har kvinnor överlevt förr i tiden?
Tagit hand om småbarn och hemmet och matlagning och byke osvosvosv, UTAN diskmaskin, bykmaskin, vattenkokare, mikro, och frys?
För att inte tala om stavmixer, elvisp, elspis, dammsugare och ångmopp...
Jag tycker att jag är duktig då jag lagar mat åt lille söta själv, kokar o mosar o fryser ner i små portioner, nötkött och griskött och fisk och broiler, kryddat med lite lök, lite paprika osv, och blomkål och broccoli, morot och batat osv...
För jo, det är ju så svårt att sätta på spisen, koka upp vad det nu är jag kokar, vänta att det blir färdigt och sen mosa med stavmixer. Tadaa!
Det är ju faktiskt jobbigare att gå till butiken och släpa hem alla burkar...
Jep, om jag skulle vara tvungen att först elda i spisen, och slakta grisen, och rensa i mitt grönsaksland för att hitta nån morot eller potatis, och sen mosa allt för hand..
Då sku man kanske vara värd några extra pluspoäng i minusboken.
Tagit hand om småbarn och hemmet och matlagning och byke osvosvosv, UTAN diskmaskin, bykmaskin, vattenkokare, mikro, och frys?
För att inte tala om stavmixer, elvisp, elspis, dammsugare och ångmopp...
Jag tycker att jag är duktig då jag lagar mat åt lille söta själv, kokar o mosar o fryser ner i små portioner, nötkött och griskött och fisk och broiler, kryddat med lite lök, lite paprika osv, och blomkål och broccoli, morot och batat osv...
För jo, det är ju så svårt att sätta på spisen, koka upp vad det nu är jag kokar, vänta att det blir färdigt och sen mosa med stavmixer. Tadaa!
Det är ju faktiskt jobbigare att gå till butiken och släpa hem alla burkar...
Jep, om jag skulle vara tvungen att först elda i spisen, och slakta grisen, och rensa i mitt grönsaksland för att hitta nån morot eller potatis, och sen mosa allt för hand..
Då sku man kanske vara värd några extra pluspoäng i minusboken.
Ute och cyklar
Alltså när det gäller att fixa den här bloggen, alla gadgets och dynamic view osv, heeeelt ute.
Cykla på riktigt har jag inte gjort på typ 9år, det är inte riktigt min grej så att säga.
Motion överlag... Nå, jag tycker om sån motion som inte känns som motion, t.ex simning och dans.
I simhallen trivs jag som valen i vattnet, och på dansgolvet är jag graciös som en flodhäst.
Imorgon ska jag och lilla gullet på Babydans förresten, det ser jag fram emot=)
Kände mej annars lite lurad idag.. Började dagen som vanligt med att kolla Facebook, såg att några hade kommenterat det fina vädret och bestämde mej för att åka till Pargas tidigare än planerat så att jag skulle hinna ut och gå med lilla sötis och kära mor och njuta av solskenet.
Jepjep, lyckades ju nästan... Fy fjonkken vilken blåst! (Ifall nu nån sku ha missa hu de blåst ida....)
Och nu när solen åter skiner, och det inte är så blåsigt mera... Ja, nu är jag så slö och slapp att jag helt enkelt varken vill eller ork gå ut och gå idag mera.
Helt tillräckligt att gå till och från bilen...
Och bara för att jag tänkte tanken att jag blivit lurad, så snurrar den här i mitt huvud... Suck...
Enjoy!
Cykla på riktigt har jag inte gjort på typ 9år, det är inte riktigt min grej så att säga.
Motion överlag... Nå, jag tycker om sån motion som inte känns som motion, t.ex simning och dans.
I simhallen trivs jag som valen i vattnet, och på dansgolvet är jag graciös som en flodhäst.
Imorgon ska jag och lilla gullet på Babydans förresten, det ser jag fram emot=)
Kände mej annars lite lurad idag.. Började dagen som vanligt med att kolla Facebook, såg att några hade kommenterat det fina vädret och bestämde mej för att åka till Pargas tidigare än planerat så att jag skulle hinna ut och gå med lilla sötis och kära mor och njuta av solskenet.
Jepjep, lyckades ju nästan... Fy fjonkken vilken blåst! (Ifall nu nån sku ha missa hu de blåst ida....)
Och nu när solen åter skiner, och det inte är så blåsigt mera... Ja, nu är jag så slö och slapp att jag helt enkelt varken vill eller ork gå ut och gå idag mera.
Helt tillräckligt att gå till och från bilen...
Och bara för att jag tänkte tanken att jag blivit lurad, så snurrar den här i mitt huvud... Suck...
Enjoy!
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Alkuhuuma......
Min söta lille pojk har en sån förbenad tur, att hans farfar är mycket händig.
I deras förråd hittade han en gammal matarstol, som hunnit bli mycket sliten,men vad gör det när man kan och vill och orkar fixa...
Katten Mortti (aka Mr Mortimer, Mårtensson, Mörtti + några mindre smickrande namn....) har redan lärt sej att när pojken sitter i stolen, då får pojken mat.
Värt ett försök....
I deras förråd hittade han en gammal matarstol, som hunnit bli mycket sliten,men vad gör det när man kan och vill och orkar fixa...
Katten Mortti (aka Mr Mortimer, Mårtensson, Mörtti + några mindre smickrande namn....) har redan lärt sej att när pojken sitter i stolen, då får pojken mat.
Värt ett försök....
Måndagsmat
Eftersom jag inte tycker om måndagar, så är det perfekt att ha måndag som "godisdag". Hyvää ruokaa, parempi mieli, jepjep.
Päivän herkuttelu:
Pippuroitu possun sisäfile ja salaatti.
Possu on maailman helpoin ruoka, ylimääräiset läskit vaan pois, liha sopivankokoisiksi paloiksi, suolaa pintaan ja mustapippuria (ja vähän valkopippuria, valkosipulijauhetta ja chiliä), ja eiku pannuun kypsymään.
Salaattikin on helppo ja herkullinen, jääsalaattia, avokado, suolakurkku, paprika, tomaatti ja maun mukaan joko Apetinan valkosipuli-oliivi Feta Snacks, jolloin se öljy toimii salaattikastikkeena, tai mozzarellaa ja salattikastikkeena balsamico-oliiviöljysekoitus johon on raastettu valkosipulia.
Nam, nam, nam...
Ja vatsa kiittää.
Päivän herkuttelu:
Pippuroitu possun sisäfile ja salaatti.
Possu on maailman helpoin ruoka, ylimääräiset läskit vaan pois, liha sopivankokoisiksi paloiksi, suolaa pintaan ja mustapippuria (ja vähän valkopippuria, valkosipulijauhetta ja chiliä), ja eiku pannuun kypsymään.
Salaattikin on helppo ja herkullinen, jääsalaattia, avokado, suolakurkku, paprika, tomaatti ja maun mukaan joko Apetinan valkosipuli-oliivi Feta Snacks, jolloin se öljy toimii salaattikastikkeena, tai mozzarellaa ja salattikastikkeena balsamico-oliiviöljysekoitus johon on raastettu valkosipulia.
Nam, nam, nam...
Ja vatsa kiittää.
Sol, sol, mera sol!
O attjo attjo attjo prooosit!
Allergier, de e grejor de vetni...
Speciellt mysigt är det ju att köra bil inne i stan när man överraskas av nysattacker, lite diskofiilis bakom ratten, strobona blinkar, o så hoppas man att man inte ska köra någon i baken..
Vårkänslor
Allergier, de e grejor de vetni...
Speciellt mysigt är det ju att köra bil inne i stan när man överraskas av nysattacker, lite diskofiilis bakom ratten, strobona blinkar, o så hoppas man att man inte ska köra någon i baken..
Vårkänslor
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Dagens dumma vits
Okej, min humor är inte alltid världens bästa, eller den mest politiskt korrekta, eller ens den roligaste...
Men nu tänker jag berätta för er en vits som jag har haft roligt åt:
Oletko nähnyt Stevie Wonderin vaimoa? Etkö? Ei se mitään, ei ole Steviekään.
Bara för att jag är på gott humör lägger jag in bonus-vits:
Två kannibaler satt och åt en clown. Då säger den ena: -Du, dehär smakar lite lustigt.
(hiihiihihihhiiiiiiiii)
Men nu tänker jag berätta för er en vits som jag har haft roligt åt:
Oletko nähnyt Stevie Wonderin vaimoa? Etkö? Ei se mitään, ei ole Steviekään.
Bara för att jag är på gott humör lägger jag in bonus-vits:
Två kannibaler satt och åt en clown. Då säger den ena: -Du, dehär smakar lite lustigt.
(hiihiihihihhiiiiiiiii)
Tyst och lugnt...
Så somnade söta lilla vännen igen.
Då borde man ju ta tillfället i akt och städa lite, men nej...
Jag trivs mycket bättre här, där jag kan spela, på Facebook..
Och klottra i min blogg.
Jag skyller på att han så läge har sovit så oroligt, och jag vet aldrig hur länge han tönker sova just den här gången, och det är onödigt att börja stöka med någonting då man aldrig vet om man hinner bli färdig....
Förklaringar, förklaringar, jag vet, jag är lat.
Vad borde jag göra?
Städa frettrummet, plocka undan kläder som har blivit för små åt Calle så att jag får plats för dom kläder som nu är passliga, byta vatten och ge mat åt ödlan...
Tömma diskmaskinen, fylla diskmaskinen, byka...
Vad tänker jag göra?
Köra till Pargas till kära mamma som bjuder på mat =)
(Och nu sov han ju bara typ 10min igen så jag skulle inte ha hunnit göra något vettigt ändå ...)
Då borde man ju ta tillfället i akt och städa lite, men nej...
Jag trivs mycket bättre här, där jag kan spela, på Facebook..
Och klottra i min blogg.
Jag skyller på att han så läge har sovit så oroligt, och jag vet aldrig hur länge han tönker sova just den här gången, och det är onödigt att börja stöka med någonting då man aldrig vet om man hinner bli färdig....
Förklaringar, förklaringar, jag vet, jag är lat.
Vad borde jag göra?
Städa frettrummet, plocka undan kläder som har blivit för små åt Calle så att jag får plats för dom kläder som nu är passliga, byta vatten och ge mat åt ödlan...
Tömma diskmaskinen, fylla diskmaskinen, byka...
Vad tänker jag göra?
Köra till Pargas till kära mamma som bjuder på mat =)
(Och nu sov han ju bara typ 10min igen så jag skulle inte ha hunnit göra något vettigt ändå ...)
Ett historiskt ögonblick.
Idag, 11.03.2012 klockan 00.27 sitter jag och skriver första raderna i min alldeles egna blogg.
Varför?
För att jag vill.
Vad ska min blogg handla om?
Vet inte ännu.
Vilket språk ska jag skriva på?
Beror väl på hur jag känner mej.
Vad ska min blogg inte handla om?
Trädgårdsarbete, motion, mode, smink....
Vem kan man få läsa om i min blogg?
Mina katter, mina fretter, kanske min ödla nångång gör någo intressant, och min son.
Min man uppskattar knappast att jag skriver om honom i en blogg, så jag nämner att jag är gift, och så är det bra med det. Pusuja kulta <3
Mej själv förstås, och vad jag råkar fundera på.
Vad funderar jag på idag?
Hur jag ska lyckas få lilla söta pojken att endera sova i egen säng, eller att sova lugnt istället för att sparka sina söta föräldrar i huvudet med jämna mellanrum....
Nu en kopp té, sedan god natt.
Söta drömmar!
Varför?
För att jag vill.
Vad ska min blogg handla om?
Vet inte ännu.
Vilket språk ska jag skriva på?
Beror väl på hur jag känner mej.
Vad ska min blogg inte handla om?
Trädgårdsarbete, motion, mode, smink....
Vem kan man få läsa om i min blogg?
Mina katter, mina fretter, kanske min ödla nångång gör någo intressant, och min son.
Min man uppskattar knappast att jag skriver om honom i en blogg, så jag nämner att jag är gift, och så är det bra med det. Pusuja kulta <3
Mej själv förstås, och vad jag råkar fundera på.
Vad funderar jag på idag?
Hur jag ska lyckas få lilla söta pojken att endera sova i egen säng, eller att sova lugnt istället för att sparka sina söta föräldrar i huvudet med jämna mellanrum....
Nu en kopp té, sedan god natt.
Söta drömmar!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)