En halua tietää

En halua lukea lehtiä.
En halua katsoa uutisia.
En haluaisi tietää miten Syyriassa kidutetaan lapsia.
En olisi halunnut tietää että Ukrainassa kuoli tänään teinityttö nimeltään Oksana Makar, jota oli joukolla raiskattu, pahoinpidelty, ja sytytetty tuleen.
En halua ajatella pieniä lapsia jotka tälläkin hetkellä huutavat, itkevät, eikä kukaan ota syliin.
En halua tietää miten paljon kärsimystä maailmassa on, kun en pysty auttamaan.

Valitan vain omista asioistani.
Valitan siitä että on pakko mennä töihin vaikka lapsi on vielä pieni.
Valitan siitä että KELAsta ei ota mitään selvää.
Valitan siitä että bensa on niin kallista, vaikka saan Turussa matkustaa ilmaiseksi kun poika on vaunuissa.
Valitan siitä että ei ole mitään hyvää kotona, sen sijaan että olisin tyytyväinen siitä että syötävää löytyy kuitenkin.
Valitan siitä ettei ole varaa uusiin kenkiin, vaatteisiin, meikkeihin ja kampaajaan.
Ja samaan aikaan kun minä valitan, uusia otsikoita kirjoitetaan kaikesta mitä tälläkin hetkellä maailmalla tapahtuu.

Ja minä voin mennä nukkumaan.
Vatsa on täynnä, puhdasta vettä tulee hanasta jos on jano, poikani ja mieheni ovat vierelläni.
Minulla on sänky, tyyny, peitto ja turvallinen olo.
Minä olen rakastettu.
Minä rakastan.

En halua tietää mitä muualla tapahtuu.

8 månader

Jag kan inte förstå hur snabbt tiden har gått.
Om en timme ungefär har det gått prick jämnt 8 månader från det att jag fick min pojke i famnen i första gången.
28.7 2011 den här tiden fick jag lov att börja krysta.
(vilket ord, krysta... Jag var tvungen att googla det för att vara säker på att det verkligen heter så... konstigt hur vissa ord bara låter konstigare och konstigare ju mera man tänker på dem)
Om 4 månader har det gått ett helt år sedan min solstråle, min stjärna, föddes.

8 månader...
Och han kryper snart, han har 3 tänder, jag måste snart klippa pannluggen för han ser snart inget genom gardinen, han "pratar", han "sjunger", han skrattar och han vill vara med och veta vad som händer.
Det känns som om jag har blivit lurad, var är min baby?

Suck och Znark

Jag har en pojke som är trött.
Jag är trött.
Min man är trött.
Jag vill sova, min man vill sova.
Min pojke vill inte sova.
Han får bröstet, han är lugn, han somnar nästan, men NEJ!!! Man måste gråta, vända vrida rullarunt klösa sparka slå famla efter bröstet lugna ner sej nästan somna och börjaomfrånbörjanigen.....
Så man lägger honom i vagnen, gungar, vaggar stilla.
Han är lugn, vänder sej på mage, tittar över kanten, ler åt pappa.
Gungagunga... huvudet sjunker ner mot madrassen, gäsp... nästan...
men NEJ! Inte sova!
Man borde filma honom någon kväll, och sen när han som tonåring är sååååå trött och bara vill sova så viasr jag åt honom hur han höll på som liten o säger bara
"Du sku ha sovi när du va liten så sku du inga vara så trött nu!".

Nå, vi skyller på sommartiden.
Attans klockor som ska flyttas fram och tillbaka.

Blä, svett

Nånting måste man ju alltid klaga på.
Idag klagar jag på att det är så varmt ute, att jag hade alldeles för mycket kläder på och gick alldeles för raskt, så att jag blev riktigt svettig,
Helt i onödan duschade jag på morgonen.
Blä.

Istället för att klaga kunde jag ju tänka att oj vad skönt, frisk luft, våren kommer, solen skiner, rask promenad --> bra kondition, svett är bra, ett tecken på att kroppen fått jobba...
men nej, jag tänker klaga.
Blä, jag är svettig.
Blä, äckligt.

Orka tänka positivt.
Positivt tänkande är för idioter som bara bäddar upp för besvikelser.
Hah, där har man sedan för att man njutit av solen när man får diagnosen hudcancer.
Hah, där fick man sej en smäll på näsan när man var säker på att få jobb för att intervjun gick så bra.
Hah, där sitter man instängd till sist i ett litet madrasserat rum när man ler och ler och tycker att allting är sååå jätteroligt och allt blir bra och det finns inga bekymmer.

Nånej, nu överdriver jag lite, jag erkänner.
Visst drabbas jag också ibland av en liten dos positivt tänkande.
Visst lider jag också av beroendet av att tro på att allting ordnar sej, allt blir bra.
Visst orkar man bättre med motgångar om man försöker hitta en liten guldkant på tillvaron varje dag, fast man känner sej lättirriterad och trött.
Visst är det skönt med solsken...
Fast man ser hur smutsiga fönstren är, och hur dammet yr överallt.
Nog blir det höst snart igen. Onödigt att tvätta fönstren, dom är snart smutsiga igen.
Jag har viktigare saker att göra.
Jag klagar istället över hur skitigt här är.

Japi

Kun Maya oli muuttanut meille heräsi pieni ajatus siitä että hän saattaisi olla iloinen jos hänelle löytyisi kaveri.
Turun Sanomista löysin sitten ilmoituksen 1v pojasta, ja otin yhteyttä perheeseen.
Käytiin Mayan kanssa moikkaamassa poikaa, ja he tulivat todella hyvin toimeen. Pari päivää myöhemmin hain sitten Japin meille.
Japi oli ihan sairaan läski.
Voi luoja että se oli läski.
Se ei jaksanut liikkuakaan kunnolla, ei päässyt sohvalle, juoksi kymmenen askelta ja sitten oli pakko levätä jo ennenkuin jaksoi ottaa taas viisi askelta ja lepäämään.
Japi, läski jääkarhu.
Japi oli DEW-fretti, ja vasta nyt myöhemmin olen kuullut Waardenburgin syndroomasta ja on pakko todeta että pieni sekunda-Japi taisi todellakin olla Waardenburgi-fretti.
Hänellä oli outo purenta.
Hän oli kuuro.
Kun hän uhosi hänen jalkansa meni sellaiseen asentoon että hän näytti ihan sumo-painijalta.
Japi laihtui kyllä muuten aika nopeasti kun sai päivittäistä liikuntaa riehuessaan Mayan kanssa, ja hän olikin aikamoinen pygmi.
Olipa imartelevaa kun näyttelyssä v2009 joku luuli että herra Japi 5v oli tyttöpentu...
Kuten jo mainitsin, Japi oli sitkeä herra.
Kuulostaa ehkä liioitellulta, mutta meinasin kyllä pyörtyä kun ruumiinavauspapereissa luki että hänellä oli hyvin arpeutunut haljennut perna.
Ihme ettei se pieni otus kuollut siihen.
Japi-herran kuolinsyyksi paljastui vieras esine suolessa, eli siis suolitukos.
Juhannuslauantaina 2009 Japi lähti luotani, toivon että Maya oli odottamassa.
Japikin jätti pienen tassunmuotoisen jäljen sydämeeni.

Maya

Minulla ei ole kuvia Mayasta.
En ole ikinä tajunnut sitä kuvien ottamista, nyt olen kyllä viime vuosina ryhdistäytynyt koska ei se ole mukavaa kun rakkaista on muistot vain pään sisällä. Kyllähän ne sielläkin säilyy kunnes dementia iskee, mutta olisihan se mukavaa jos olisi niitä oikeita kuvia, joita voisi ottaa esille aina välillä.

Maya syntyi Porissa 17.3 2005.
Hän oli onnettoman kokoinen pieni rääpäle kun näin hänet ensimmäisen kerran, mutta kaikista pennuista hän oli rohkein, ainut joka ei huutanut heti äitiä kun otin syliini.
Mayalla oli terävät hampaat, ja hän myös mielellään käytti niitä.
Ah, se tunne kun pieni tyttö upottaa hampaansa korvanlehteen... Tai varpaaseen.
Nam, nam, nam.
No, onneksi Maya uskoi minusa suhteellisen nopeasti, äitiä ei purra, piste.
Onneksi hän myös uskoi että isääni ei saa purra, muuten olisi varmaan ollut pakko muuttaa.
Valitettavasti hän ei sitten uskonut juuri muita...
En vain onnistunut opettamaan hänelle että ihmisiä ei saa purra, joten ei meillä käynyt paljon vieraita.
Veljeni ystävää hän puri nenään, minun ystävät saivat kokeilla miltä tuntuu näädän hampaat huulessa, silmäluomessa ja korvassa.
Toisaalta... Saa kyllä syyttää itseään, jos olen sanonut että on ärhäkkä neiti, ja että ei missään nimessä saa päästä naaman lähelle, niin ei ole enää minun (eikä Mayan...) ongelma jos ihminen on sitä mieltä että ""onpa söpö otus, ja kyllähän kaikki eläimet tykkää minusta, kyllä se mummin naapurin serkun kaiman kissakin tulee aina syliin".
On minulla kuitenkin jossain mustaa valkoisella näyttelytuomareiden mielipide Mayasta, "erittäin ihana luonne"...
Rakas huijari.

Keväällä 2008 huomasin että Mayalla ei ole kaikki hyvin. Tuli limaista, veristä eritettä jalkojen välistä, joten tottakai käytiin lääkärissä. Verikokeet otettiin, lääkäri painoi mahaa ja tunnusteli, vikaa ei löytynyt vaikka tulehdusarvot oli lievästi koholla, antibiootit kuitenkin auttoivat.
Meni  pari viikkoa, niin Maya meni ihan veltoksi. Oksenteli, oli täysin voimaton.
Päivystykseen --> röntgenkuvat paljasti pelkkää kaasua suolessa --> nesteytys ja kipulääkettä --> pirteä Maya kotona taas.
Vähän ajan kuluttua jalkojen välistä tuli taas limaista, veristä eritettä.
Kyllähän sitä silloin jo tiesi että seuraavasta lääkärinreissusta tulisi viimeinen.
8.7 2008 käytiin Vettorissa, olin päättänyt että leikataan auki ja katsotaan onko vika korjattavissa.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, mitään ei voinut enää tehdä.
Rakas Maya jäi sinne, ei minulla olisi edes ollut hautapaikkaa hänelle.
Enhän ollut mitenkään osannut varautua siihen että hän kuolisi niin nuorena.
Olin aina varma että sekunda-Japi lähtisi ennen Mayaa.

Minulla on vieläkin ikävää Mayaa...

Pienet karvaiset lapset

Olen aina ollut eläinrakas.
Meillä on ollut papukaija Kaija, kissoja (Racke, Jocke ja Misse), ja kani (Rex) kun olin pieni.
Ensimmäinen oma lemmikki aikuisiällä oli lisko, Ramon.

Ostettu Puutorin akvaariosta v.2002, silloin sanottiin että hän olisi noin 4v vanha eli hän on nyt sitten noin 14v. Ei mitään hajua oikeasta iästä, tai milloin olisi odotettavissa että hän kaivaa viimeisen kuopan terraariossaan.
Puutorin akvaariosta hain myös (tyhmänä....) ensimmäisen frettini v.2004. Oma pieni kaunis Dizzy, joka oli todella pieni... Pienen söpön eläimen elämäntarina jäi lyhyeksi, 30.12 2004 hän kuoli, ruumiinavaus paljasti että pieni keho oli täynnä syöpää. Olinhan minä tiennyt parin kuukauden ajan että hän on kipeä, mutta ei edes eläinlääkäri osannut arvata että hän oli niin sairas.
Jaksoi leikkiä kuitenkin, kiipeillä ja roikkua sukista..
Se oli vain esimakua siitä miten sitkeä pieni näätä voi olla.

Toinen sitkeä näätäni oli Maya.
Pieni mutta pippurinen, unelma-ammattina lävistäjä.
Mayan sain kotiin 2005, myöhemmin samana vuonna hain kotiin Japi-pojan, joka myös pääsi yllättämään.
Mayalla todettiin kesällä 2008 vatsaportin kasvain, jokainen joka on rakkaasta lemmikistä luopunut tietää sen tuskan kun lääkäri kertoi mitä leikkaus oli paljastanut.
Päätettiin ettei anneta hänen herätä enää, ei enää tuskaa... Syliini kuoli rakas Mayani, en ikinä unohda sitä järkytystä kun hänellä jäi silmät auki. En voinut uskoa että hän on kuollut. Kolme tuntia aikaisemmin oltiin vielä kotona, leikittiin sukkaleikkiä joka oli        Mayan lempileikki!
Miten hitossa hän oli jaksanut päivittäin leikkiä ja touhuta?
Hitsi mikä huijari.. (Mayan kuva on sivulta http://web.mac.com/achsferrets/ACH%60s_Ferrets/2005_pentue_A_kuvia.html)

Japi pieni valkoinen jäi yksin, ei ollut tyytyväinen. Japille löytyi pieni kaveri, ja Molli muutti meille.
Japista oli hauskaa käydä pihalla leikkimässä, ja Mayan kuoleman jälkeen hän piristyi oikeastaan vain ulkona.
Kun Molli oli meille muuttanut, vein vielä Japin iltaisin ulos pikkulenkille talon ympäri, jotain tuttua kuitenkin kun kotiin oli muuttanut uusi karvapallo.
Ulkoilut sitten loppuivat kun naapurin mäyräkoira pääsi hyökkäämään Japin kimppuun. Uskomattoman nopea sellainen pieni koira on, näin että se tulee mutta en saanut Japia ajoissa syliin.
Hengissä selvisi, pari kertaa jouduttiin käymään nesteytyksessä, vasta ruumiinavauksessa selvisi että oli perna haljennut.
Niin, Japin kuolinpäivä on muuten kaiverrettuna kihlasormukseeni, hyvä ajoitus...

Ja sitten minulla oli Molli. Pieni, masentunut Molli joka muutti sohvan alle asumaan kun Japi ei tullut enää kotiin.
Molli joka olisi mielellään tutustunut paremmin kissaamme Mortti, jota haettiin Japin kuoleman jälkeen. Harmi että Mortti pelkäsi, ja pelkää edelleen neidin teräviä hampaita.
Olin jo valmis luopumaan Mollista, että hän saisi muuttaa uuteen kotiin missä olisi näätäkavereita, mutta jostain syystä hän sitten piristyi, ja muutti pois sohvan alta, ja tuli taas leikkimään kanssani iltaisin.

Häiden jälkeen joulukuussa 2009 hain kotiin näätäpoika-Murphyn, ja Molli oli tyytyväinen.
Mortti sai keväällä 2011 kissakaverin, tyttö nimeltään Milli.

Tulipa pitkä tarina, vaikka olikin lyhennetty versio.
Kerron kaikista lisää myöhemmin, nyt pitää kyllä mennä nukkumaan.
Jos saa nukkua... Pieni suloinen poikani on varsinainen Nightcrawler, 1,60m sänky on liian pieni meidän perheelle.
Kauniita unia!

Funderar

Hur i all världen kunde jag ha sån tur att just jag fick världens sötaste, härligaste, ljuvligaste pojke?
En pojke som är så charmig, som har ett så vackert leende och som hållits frisk redan 7,5månader och som bara är så.. ja, perfekt helt enkelt.
Ok, han sover inte hela nätter.
Han sover för tillfället inte längre än ett par timmar i sträck före han vaknar och vill ha bröstet, men när han får det somnar han nästan genast om.
Ok, han ligger och snurrar runt och sparkar min man i huvudet, och vill inte sova i egen säng.
Ok, det räcker kanske ett par timmar före han somnar, och han vägrar att ens försöka somna om jag inte ligger bredvid honom och han får ligga och "tissa".
Ok, på dagarna sover han 3 gånger, cirka en timme, ofta mindre, sällan mera, och varje gång tar det cirkagurka en halv timme före han somnar.
Ok, kanske han inte är det lättaste barnet alla gånger...
Men vad 17 gör det när han ändå är perfekt, min son!

Känslan från förlossningssalen, når jag såg honom första gången, och han såg på mej... Den borde man få på burk.

Haaveilee...

Onpa ihana päivä!
Sellainen että olisi oikein ihanaa asua siinä omassa omakotitalossa, terassilla juoda kahvia ja pitää poikaa silmällä kun se nukkuu päikkäreitä ulkona vaunuissa, ehkä jos oikein iskisi inspiraatio miettiä vähän pihaa ja mitä sille tekisi....
Kukkia paljon en kyllä ikinä halua, jotenkin en usko että onnistuisin pitämään niitä ulkona hengissä yhtään sen paremmin kuin sisälläkään.
Mutta marjapensaita, omenapuita, mansikoita, ehkä pieni perunamaa, vähän salaattia ja porkkanaa, kurkkuja....
Puhumattakaan siitä että talo olisi järven rannalla, meillä olisi talli ja siinä asuisi vuohi, hevonen ja aasi, pihalla olisi kaneja ja kanoja, kissoja ja koiria ja kyllähän muutama näätäkin sinne vielä mahtuisi.
Huoneitakin pitäisi olla paljon, tietysti makuuhuone talon aikuisille, lapsille (suunnitelmissa toinen, toivotaan tyttöä....) omat huoneet, sitten vielä olohuone, miehelle kirjastohuone, ja minulle oma huone missä voisin vaikka ommella rauhassa. Niin, ja näätähuone tietysti vielä.
Lottovoitto olisi kova sana.

Måndag, onödig dag...

Lilla söta har varit på dåligt humör hela dagen.
Trött som en lite gris men banne mej då hela dagen går åt till att försöka få honom att somna, för sova, det är ju det värsta som finns tydligen i en liten pojkes värld.
Men det beror säkert på att framtänderna håller på att spricka igenom (det dåliga humöret alltså, insomnings"problemet" är bara hans personlighet...).
Eller så tänker han bli sjuk, det har han inte varit ännu.
Eller så blir man lättare trött och på dåligt humör när man gör sitt bästa för att lära sej krypa, och det inte lyckas med en gång.
Eller det ena, eller det femte, eller det sjuttiotredje...
Är det så stor skillnad egentligen?
Jag menar, han kan ju inte berätta vad det är, så det enda jag kan göra är att krama, ge uppmärksamhet, ge mjölk, se till att blöjan är torr, ge mat om det smakar, och Panadol om jag misstänker att han har ont.
"Vården" är liksom den samma ändå ingen skillnad vad han "lider" av....

Nu väntar jag på att klockan blir åtta, så att jag får se på Huipumalli haussa.
Enda tv-programmet jag orkar följa med på Tv.
Kräver inte någon större hjärnverksamhet....

Never again...

Joo, tiedän että tämä on niin kuultu  (yleensä vasta seuraavana päivänä kun halataan pönttöä), mutta oikeasti...
En kyllä pysty tähän toiste...
Oli oikein mukava ilta, ei mitään valittamista, mutta olisin kyllä yhtä hyvin voniut olla selvinpäin.
No, onneksi en kamalan paljon juonut, valitettavasti sen verran ettei ole ajo(eikä imettämis)kunnossa, mutta herätyskello soi kymmeneltä ja sitten vain nopeasti suihkuun, ja sitten pojun luokse.
Ja ne häät... En halua juoda, ei se ole sen arvoista vaikka niin kuvittelin, nautin sitten vain hyvästä ruuasta ja seurasta, ja poju saa olla kotona äidin kanssa.
Sitten on isän vuoro heittäytyä vapaalle.

Perjantai...

Pari vuotta sitten en olisi todellakaan ollut kotona tähän aikaan, perjantaina!
Eikä varsinkaan tällaisena perjantaina, kun on niin keväinen fiilis ja kaikki on mukavaa...
Pari vuotta sitten olisin varmaan töiden jälkeen mennyt kauppaan, ostanut itselleni ja miehelleni vähän hyväntuulenjuomaa, ja illalla lähtenyt baariin.

Viime vuonna tähän aikaan alkoholi oli sattuneesta syystä kiellettyjen listalla, ja tänä vuonna...
No, huomenna tämä äiti lähtee viettämään ystävän polttareita=)
Taidan olla aika onnekas, kun miehelläni on sellainen sisko josta on todella helppo tykätä. Ei ole pakko viettää aikaa hänen kanssaan, vaan sen tekee oikein mielellään=)
On ne miehen vanhemmatkin todella mukavat.
Ja pakko sanoa että on minullakin todella mukavat vanhemmat...
Tänään sain viettää laatuaikaa äitini kanssa IKEAssa.
Ja huomenna äitini saa viettää laatuaikaa nuorimman lapsenlapsensa kanssa... Pieni poika lähtee ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon...
En tiedä miltä minusta tuntuu.
Toisaalta on todella JEEEEEE!fiilis, kun ei ole pitkään aikaan käynyt missään ja huomenna on mukavaa ohjelmaa tiedossa, ja sitten saa nukkua koko yön ja suht pitkään aamulla, ja toisaalta... On se pieni niin pieni kuitenkin ja pärjääkö 7,5kk vanha pieni poika ilman äitiä 22h, ja pärjääkö äiti jos poika ei olekaan kotona...
Kamalasti puhutaan lasten eroahdistuksesta, mutta myönnän että tämä äiti taitaa myöskin kärsiä siitä.

Jos nyt menisi itsekin peiton alle kun kipeä mies ja suloinen poika ovat jo unten mailla... niin jaksaa huomenna pitää hauskaa.
Kauniita unia!

Jag vill inte bli sjuk, jag tänker inte bli sjuk....

Mannen spyr.
Jiiiihaaa.......

Lille söta är ännu frisk, jag är ännu frisk, och banne mej, jag tänker inte bli sjuk nu! O de får inte lille söta heller bli...

Orsaken till att jag vill att jag och lille söta hålls friska är helt totalt självisk:
JAG VILL FESTA!
There, I said it....
Min mans syster gifter sej om ett par veckor, och i lördag, i övermorgon, blir det möhippa.
Lugnt och skönt, börjar me lite skumppaskålande, iväg med bruden till avslappnande massage, under tiden värmer vi andra bastun, strimlar o skär o steker så att det bara är att börja vrida ihop tortillan när blivande bruden kommer hem, så bastubadande, lite Singstar, och så ut o bowla...
OCH JAG VILL VARA MED!

Temat annars, vi ska leka tonåringar, såna som vi var då.
Det var länge sen jag shoppat smycken på K-Rauta... =)
Och så hittade jag en The Offspring t-skjorta på loppis, perfekt.
Får se om man får visa ID på Kiitorata =D
Fast det får jag ju göra ändå...
Köpte två burkar Koff på vändagen, och kassa"tanten" tittade på mej redan när jag stod i kön...
"Anteeksi, mutta olisiko sinulla näyttää mitään henkilöllisyystodistusta?"
Jo tack =)

Jep, hittade annars en cd-skiva bränd med lite allt möjligt från mina teinidagar, sköna minnen, den här är nog en av mina Kestosuosikkin nr1.
Nauttikaa!

Prutt...

Här har man gått och väntat på att babydansen ska börja...
Lite smånervös, har alltid varit dålig på att börja med något nytt helt ensam (ok, jag kommer ju inte att vara ensam, jag har ju lille söta med mej...), men ändå förväntasfull, tänk om man skulle hitta nya vänner, en barnfamilj i närheten, någon att dricka kaffe med på dagarna eller gå ut och gå med på kvällarna...

Och så får man textmeddelande att det inte börjar idag ännu, för hon som leder dansen har blivit sjuk.
Så nu får man gå och vänta och psyykka sej själv en vecka till då....

Duktig mamma.

Hur i hela hålan har kvinnor överlevt förr i tiden?
Tagit hand om småbarn och hemmet och matlagning och byke osvosvosv, UTAN diskmaskin, bykmaskin, vattenkokare, mikro, och frys?
För att inte tala om stavmixer, elvisp, elspis, dammsugare och ångmopp...

Jag tycker att jag är duktig då jag lagar mat åt lille söta själv, kokar o mosar o fryser ner i små portioner, nötkött och griskött och fisk och broiler, kryddat med lite lök, lite paprika osv, och blomkål och broccoli,  morot och batat osv...
För jo, det är ju så svårt att sätta på spisen, koka upp vad det nu är jag kokar, vänta att det blir färdigt och sen mosa med stavmixer. Tadaa!
Det är ju faktiskt jobbigare att gå till butiken och släpa hem alla burkar...

Jep, om jag skulle vara tvungen att först elda i spisen, och slakta grisen, och rensa i mitt grönsaksland för att hitta nån morot eller potatis, och sen mosa allt för hand..
Då sku man kanske vara värd några extra pluspoäng i minusboken.

Ute och cyklar

Alltså när det gäller att fixa den här bloggen, alla gadgets och dynamic view osv, heeeelt ute.
Cykla på riktigt har jag inte gjort på typ 9år, det är inte riktigt min grej så att säga.
Motion överlag... Nå, jag tycker om sån motion som inte känns som motion, t.ex simning och dans.
I simhallen trivs jag som valen i vattnet, och på dansgolvet är jag graciös som en flodhäst.
Imorgon ska jag och lilla gullet på Babydans förresten, det ser jag fram emot=)

Kände mej annars lite lurad idag.. Började dagen som vanligt med att kolla Facebook, såg att några hade kommenterat det fina vädret och bestämde mej för att åka till Pargas tidigare än planerat så att jag skulle hinna ut och gå med lilla sötis och kära mor och njuta av solskenet.
Jepjep, lyckades ju nästan... Fy fjonkken vilken blåst! (Ifall nu nån sku ha missa hu de blåst ida....)
Och nu när solen åter skiner, och det inte är så blåsigt mera... Ja, nu är jag så slö och slapp att jag helt enkelt varken vill eller ork gå ut och gå idag mera.
Helt tillräckligt att gå till och från bilen...

Och bara för att jag tänkte tanken att jag blivit lurad, så snurrar den här i mitt huvud... Suck...
Enjoy!

Alkuhuuma......

Min söta lille pojk har en sån förbenad tur, att hans farfar är mycket händig.
I deras förråd hittade han en gammal matarstol, som hunnit bli mycket sliten,men vad gör det när man kan och vill och orkar fixa...

Katten Mortti (aka Mr Mortimer, Mårtensson, Mörtti + några mindre smickrande namn....) har redan lärt sej att när pojken sitter i stolen, då får pojken mat.

Värt ett försök....

Måndagsmat

Eftersom jag inte tycker om måndagar, så är det perfekt att ha måndag som "godisdag". Hyvää ruokaa, parempi mieli, jepjep.

Päivän herkuttelu:

Pippuroitu possun sisäfile ja salaatti.

Possu on maailman helpoin ruoka, ylimääräiset läskit vaan pois, liha sopivankokoisiksi paloiksi, suolaa pintaan ja mustapippuria (ja vähän valkopippuria, valkosipulijauhetta ja chiliä), ja eiku pannuun kypsymään.

Salaattikin on helppo ja herkullinen, jääsalaattia, avokado, suolakurkku, paprika, tomaatti ja maun mukaan joko Apetinan valkosipuli-oliivi Feta Snacks, jolloin se öljy toimii salaattikastikkeena, tai mozzarellaa ja salattikastikkeena balsamico-oliiviöljysekoitus johon on raastettu valkosipulia.

Nam, nam, nam...

Ja vatsa kiittää.

Sol, sol, mera sol!

O attjo attjo attjo prooosit!
Allergier, de e grejor de vetni...

Speciellt mysigt är det ju att köra bil inne i stan när man överraskas av nysattacker, lite diskofiilis bakom ratten, strobona blinkar, o så hoppas man att man inte ska köra någon i baken..

Vårkänslor

Dagens dumma vits

Okej, min humor är inte alltid världens bästa, eller den mest politiskt korrekta, eller ens den roligaste...
Men nu tänker jag berätta för er en vits som jag har haft roligt åt:

Oletko nähnyt Stevie Wonderin vaimoa? Etkö? Ei se mitään, ei ole Steviekään.

Bara för att jag är på gott humör lägger jag in bonus-vits:

Två kannibaler satt och åt en clown. Då säger den ena: -Du, dehär smakar lite lustigt.

(hiihiihihihhiiiiiiiii)

Tyst och lugnt...

Så somnade söta lilla vännen igen.
Då borde man ju ta tillfället i akt och städa lite, men nej...
Jag trivs mycket bättre här, där jag kan spela, på Facebook..
Och klottra i min blogg.

Jag skyller på att han så läge har sovit så oroligt, och jag vet aldrig hur länge han tönker sova just den här gången, och det är onödigt att börja stöka med någonting då man aldrig vet om man hinner bli färdig....
Förklaringar, förklaringar, jag vet,  jag är lat.

Vad borde jag göra?
Städa frettrummet, plocka undan kläder som har blivit för små åt Calle så att jag får plats för dom kläder som nu är passliga, byta vatten och ge mat åt ödlan...
Tömma diskmaskinen, fylla diskmaskinen, byka...
Vad tänker jag göra?
Köra till Pargas till kära mamma som bjuder på mat =)

(Och nu sov han ju bara typ 10min igen så jag skulle inte ha hunnit göra något vettigt ändå ...)

Ett historiskt ögonblick.

Idag, 11.03.2012 klockan 00.27 sitter jag och skriver första raderna i min alldeles egna blogg.
Varför?
För att jag vill.
Vad ska min blogg handla om?
Vet inte ännu.
Vilket språk ska jag skriva på?
Beror väl på hur jag känner mej.

Vad ska min blogg inte handla om?
Trädgårdsarbete, motion, mode, smink....

Vem kan man få läsa om i min blogg?
Mina katter, mina fretter, kanske min ödla nångång gör någo intressant, och min son.
Min man uppskattar knappast att jag skriver om honom i en blogg, så jag nämner att jag är gift, och så är det bra med det. Pusuja kulta <3
Mej själv förstås, och vad jag råkar fundera på.

Vad funderar jag på idag?
Hur jag ska lyckas få lilla söta pojken att endera sova i egen säng, eller att sova lugnt istället för att sparka sina söta föräldrar i huvudet med jämna mellanrum....

Nu en kopp té, sedan god natt.
Söta drömmar!