Japi

Kun Maya oli muuttanut meille heräsi pieni ajatus siitä että hän saattaisi olla iloinen jos hänelle löytyisi kaveri.
Turun Sanomista löysin sitten ilmoituksen 1v pojasta, ja otin yhteyttä perheeseen.
Käytiin Mayan kanssa moikkaamassa poikaa, ja he tulivat todella hyvin toimeen. Pari päivää myöhemmin hain sitten Japin meille.
Japi oli ihan sairaan läski.
Voi luoja että se oli läski.
Se ei jaksanut liikkuakaan kunnolla, ei päässyt sohvalle, juoksi kymmenen askelta ja sitten oli pakko levätä jo ennenkuin jaksoi ottaa taas viisi askelta ja lepäämään.
Japi, läski jääkarhu.
Japi oli DEW-fretti, ja vasta nyt myöhemmin olen kuullut Waardenburgin syndroomasta ja on pakko todeta että pieni sekunda-Japi taisi todellakin olla Waardenburgi-fretti.
Hänellä oli outo purenta.
Hän oli kuuro.
Kun hän uhosi hänen jalkansa meni sellaiseen asentoon että hän näytti ihan sumo-painijalta.
Japi laihtui kyllä muuten aika nopeasti kun sai päivittäistä liikuntaa riehuessaan Mayan kanssa, ja hän olikin aikamoinen pygmi.
Olipa imartelevaa kun näyttelyssä v2009 joku luuli että herra Japi 5v oli tyttöpentu...
Kuten jo mainitsin, Japi oli sitkeä herra.
Kuulostaa ehkä liioitellulta, mutta meinasin kyllä pyörtyä kun ruumiinavauspapereissa luki että hänellä oli hyvin arpeutunut haljennut perna.
Ihme ettei se pieni otus kuollut siihen.
Japi-herran kuolinsyyksi paljastui vieras esine suolessa, eli siis suolitukos.
Juhannuslauantaina 2009 Japi lähti luotani, toivon että Maya oli odottamassa.
Japikin jätti pienen tassunmuotoisen jäljen sydämeeni.