En halua tietää

En halua lukea lehtiä.
En halua katsoa uutisia.
En haluaisi tietää miten Syyriassa kidutetaan lapsia.
En olisi halunnut tietää että Ukrainassa kuoli tänään teinityttö nimeltään Oksana Makar, jota oli joukolla raiskattu, pahoinpidelty, ja sytytetty tuleen.
En halua ajatella pieniä lapsia jotka tälläkin hetkellä huutavat, itkevät, eikä kukaan ota syliin.
En halua tietää miten paljon kärsimystä maailmassa on, kun en pysty auttamaan.

Valitan vain omista asioistani.
Valitan siitä että on pakko mennä töihin vaikka lapsi on vielä pieni.
Valitan siitä että KELAsta ei ota mitään selvää.
Valitan siitä että bensa on niin kallista, vaikka saan Turussa matkustaa ilmaiseksi kun poika on vaunuissa.
Valitan siitä että ei ole mitään hyvää kotona, sen sijaan että olisin tyytyväinen siitä että syötävää löytyy kuitenkin.
Valitan siitä ettei ole varaa uusiin kenkiin, vaatteisiin, meikkeihin ja kampaajaan.
Ja samaan aikaan kun minä valitan, uusia otsikoita kirjoitetaan kaikesta mitä tälläkin hetkellä maailmalla tapahtuu.

Ja minä voin mennä nukkumaan.
Vatsa on täynnä, puhdasta vettä tulee hanasta jos on jano, poikani ja mieheni ovat vierelläni.
Minulla on sänky, tyyny, peitto ja turvallinen olo.
Minä olen rakastettu.
Minä rakastan.

En halua tietää mitä muualla tapahtuu.